15. Isäntä ja renki

Tarkastellaan seuraavaksi hieman Yhdysvaltain keskuspankin rakennetta ja historiaa. Maailman ainoana todellisena supervaltana, kapitalistisen maailman esikuvana ja viihdeteollisuuden luomien arvojen ja asenteiden muokkaajana Yhdysvaltojen vaikutus ulottuu tavalla tai toisella kaikkiin maailman ihmisiin.

Kysymys rahanpaino-oikeudesta oli ollut Yhdysvalloissa jatkuva kiistakysymys itsenäistymisen ajoista aina 1900-luvun alkuvuosiin saakka. Yhdysvaltojen historiassa keskuspankkia ovat hallinnoineet vuoroin joko liittovaltio tai erilaiset yksityisomisteisten pankkien muodostamat kokoonpanot. Nykyisin voimassa oleva järjestelmä sai muotonsa Woodrow Wilsonin presidenttikaudella joulukuun 23. päivänä vuonna 1913.

Kun valtaosa senaattoreista oli jo lähtenyt perheidensä luo joulupyhien viettoon, senaatissa runnottiin läpi lakiesitys, jossa kahdentoista yksityisen pankin yhteenliittymälle annettiin rahan painamisen monopoli. Jälkeenpäin Woodrow Wilson ymmärsi tulleensa harhaanjohdetuksi ja tehneensä suuren virheen. Järjestelyssä syntynyt Federal Reserve (FED) nostettiin kaiken lainsäädännön yläpuolelle ja sen omistus-suhteet julistettiin salaisiksi. Säädöksen allekirjoittanut presidentti katui myöhemmin ratkaisuaan kirjoittaen katkerasti:

"Olen mitä onnettomin mies. Olen tahtomattani tuhonnut maani. Mahtavaa teollisuusvaltiotamme ohjaa nyt sen rahajärjestelmä. Rahajärjestelmämme on vahvasti keskittynyt. Kansakunnan kasvu ja kaikki toimemme ovat vain muutamien miesten käsissä. Meistä on tullut yksi huonoiten johdetuista, täydellisimmin kontrolloiduista ja dominoiduimmista hallituksista sivistyneessä maailmassa. Hallitus ei edusta enää vapaata mielipidettä, vakaumusta ja enemmistöpäätöstä vaan pienen dominoivan ryhmän mielivaltaa ja painostusta."

Nimi Federal Reserve (valtion varanto) ja rakennuksen fyysinen sijainti Washingtonissa hallinnon keskuksessa ovat pelkkää silmänlumetta. Todellisuudessa FED ei ole valtiollinen vaan yksityisomisteinen keskuspankki. Sillä ei myöskään ole mitään erityisiä varantoja. Tämä yksityisomisteinen keskuspankki ylläpitää ja hallinnoi kansakunnan valuuttajärjestelmää, eikä se ole tilivelvollinen toimistaan kenellekään.

FED on nostettu kaiken lainsäädännön yläpuolelle. Sillä ei ole budjettia, se ei ole tilintarkastusvelvollinen, eikä mikään kongressin komitea voi millään tavoin valvoa tai kontrolloida sen operaatioita. Kaikki on salaista, ja salailua perustellaan koko maailmantaloutta heiluttelevien korkopäätösten herkkyydellä. Mikään ulkoapäin tuleva paine ei saa häiritä tätä haurasta prosessia. Niinpä maailman ainoan supervallan rahanpaino-oikeus ja taloussyklien manipulointi ovat täysin yksityisten pankkiirien mielivallan alaisuudessa.

Ei ole lainkaan epäselvää, etteivätkö Yhdysvaltojen perustuslain laatijat ja alkuaikojen vahvat presidentit nimenomaan juuri tahtoneet tehdä kaikkensa estääkseen nykyisen kaltaisen yksityisomisteisen keskuspankkijärjestelmän syntymisen.

"Tyydyttääkseen valtion rahantarpeen ja kansalaisten ostovoiman valtion tulisi itse voida luoda oma rahansa. Etuoikeus omaan rahaan ja sen hallintaan ei tarkoita ainoastaan valtion ylintä valtaoikeutta vaan myös valtion suurta mahdollisuutta. Omaksumalla nämä periaatteet veronmaksajat tulevat säästämään valtavia summia rahaa, jotka muuten menisivät korkojen maksuun. Näin raha lakkaa olemasta ihmiskunnan herra ja siitä tulee sen palvelija."

– Abraham Lincoln

Kun yksityisomisteinen keskuspankki FED synnyttää rahaa Yhdysvaltojen valtiolle, näiden kahden tahon välille syntyy velkasuhde, jossa ensin mainittu toimii velan antajana ja jälkimmäinen velallisena. Tämä on huima yhdistelmä, kun muistetaan, että lainan myöntävä keskuspankki on yksityisomisteinen, voiton maksimointiin pyrkivä organisaatio ja lainan ottaja maailman ainoa todellinen supervalta. Velan antaja ja velan ottaja. Kuin isäntä ja renki.

"Kun maan hallitus on riippuvainen pankkiirien rahoituksesta, ei vallassa ole hallitus vaan pankkiirit, sillä käsi joka antaa on ylempänä kättä joka ottaa. [...] Rahalla ei ole kotimaata; rahoittajat eivät tunne isänmaallisuutta eivätkä säädyllisyyttä; heidän ainoana tavoitteenaan on tuotto."

– Napoleon Bonaparte

Talossa eletään aina isännän ehdoilla. Isäntä suunnittelee asialistan, renki toteuttaa käytännön työt. Kun isännällä on omistuksia muun muassa sota-, viihde-, öljy- ja rakennusteollisuuden lisäksi myös kaikissa kansakunnan merkittävimmissä asenneilmastoa muokkaavissa mediataloissa, päästään jotakuinkin sen kaltaiseen maailmaan, jossa juuri tänä päivänä elelemme.

Tällaisessa maailmassa presidentin ja kongressin tehtäväksi on jäänyt lähinnä kansan suunnasta tulevan tyytymättömyyden vastaanotto ja tasoittelu. Aina ei ole helppoa kantaa vastuuta läpikorruptoituneesta talouspolitiikasta, saati perustella kansalle tuottoisten mutta myös verta ja verovaroja syövien sotien tärkeyttä. Niinpä ihmisille tarjotaan mahdollisuus muutokseen aina neljän vuoden välein. Näistä kansanäänestyksistä tehdään valtava mediasirkus, joiden avulla kansalle uskotellaan, kuinka muutos on mahdollinen ja kuinka kansa itse päättää heitä itseään koskevista asioista. Valitettavasti tämä kaikki on mitä suurimmassa määrin pelkkää suurta sirkusta ja teatteria.

Poliittinen virka on ennen kaikkea roolisuoritus. Poliitikkojen ja presidenttien tärkein piirre on kyky esiintyä uskottavasti. Ehkäpä juuri sen vuoksi monet Yhdysvaltojen historian menestyksellisimmistä poliitikoista ovat nousseet virkoihinsa suoraan Hollywoodista.

Aina vallanvaihdon jälkeen uusi presidentti nostaa ihmisten toiveet huippuunsa. Kahdessa vuodessa kuitenkin huomataan, ettei mikään todellisuudessa muuttunut. Ihmiset pettyvät. Nostetaan esiin uudet ehdokkaat, ja alkaa uusi vaalikampanja. Taas ihmiset innostuvat, myöhemmin pettyvät, kunnes taas alkaa uusi vaalikampanja ja niin edelleen. Uusi renki jatkaa aina siitä, mihin edellinen lopetti, ja niin show saa jatkua katkeamattomana vuosikymmenestä toiseen.

-----------

Talous-Sanomat 17.11.2011: Markkinat määräävät politiikan

---

Vuonna 1913 seitsemän maailman vaikutusvaltaisinta pankkiiria kokoontui Jekyll Islandille päättämään Federal Reserven synnystä.



Yhdysvaltain keskuspankin entinen pääjohtaja Alan Greenspan tekee haastattelussa selväksi valtakunnan todellisen valtahierarkian. FED ja USA:n presidentti - kuin isäntä ja renki.



FED:n nykyinen pääjohtaja Ben Bernanke vastaa kysymykseen; mihin katosi 500 miljardia dollaria.



Yhdysvaltain presidentti James Dean... tarkoitan Ronald Reagan: