sunnuntai 10. syyskuuta 2017

65. Valistuksen projektin korkeimman periaatteen kirkastaminen


Tarkastellessani valistusajan korkeimpia henkisiä periaatteita, voin löytää selkeimpänä ja kirkkaimpana ohjeena järjen ja uskon erottamisen toisistaan. Valistuksen – oikeammin valaistuksen tai valaistumisen (Age of Enlightment) – aikakauden suurimpiin oivalluksiin kuuluu ajattomien matemaattis-luonnontieteellisten totuuksien ja muun järkiperäisen tiedon ja päätöksenteon erottaminen mielipiteille, tunteille ja uskomuksille tyypillisestä epävakaudesta ja irrationaalisuudesta, sekä pyrkimys toimia kaikissa tilanteissa mahdollisimman järkevästi korkeimman ja totuudellisimman saavutettavissa olevan tiedon ja ymmärryksen pohjalta. Niinpä myös kaiken sen, mitä inhimilliseen ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon tulee, tulisi noudattaa mahdollisimman korkeaa totuudellisuutta, viisautta ja järkeä.

Valistuksen projektin puhtaan rationaalista lähestymistapaa on usein kritisoitu kylmäksi ja tunteettomaksi, mutta sellaisena se näyttäytyy ainoastaan silloin, kun ihmiset eivät ole tehneet ratkaisevaa erottelua ajallisen ja ajattoman tiedon välillä. Järjen käyttö edellyttää kosmoksen erottamista kaaoksesta.

On täysin totta, ettei puhdas rationalismi sovellettuna ajalliseen ajatteluun – taloustieteelliseen, valtiotaidolliseen, sotilaalliseen, poliittiseen tai juridiseen älykkyyteen – suinkaan takaa ihmisen tai ympäristön korkeinta mahdollista hyvinvointia. Järjen käytön ehdottomana ennakkoedellytyksenä on, että ajaton on erotettu ajallisesta.

Taloustieteellinen, valtiotaidollinen, sotilaallinen, poliittinen ja juridinen älykkyys ovat osa ajallista, keinotekoista ja alempiarvoista ajallista järkeä ja järjestystä, eikä puhdas järkiperäinen ajattelu sovi yhteen ajallisen lain ja järjestyksen kanssa. Puhdas rationaalisuus ajallisen älykkyyden asettamalla alustalla on vain pinnallisesti järkevää – perimmältään kuitenkin korkeamman järjestyksen vastaista – ja johtaa lopulta väistämättä inhimilliseen kärsimykseen ja ympäristökatastrofeihin. Järjen käyttö on turvallista vasta kun se tehdään puhtaasti ajattomassa ympäristössä puhtaasti ajattomalta perustalta käsin.

Niinpä ensimmäinen askel on erottaa ajaton laki ja järjestys ajallisesta laista ja järjestyksestä; luonnollinen luonnottomasta. Kosmos on toisin sanoen erotettava kaaoksesta. Vasta kun kosmos on erotettu kaaoksesta ja yhteiskunta on rakennettu puhtaasti ajattoman järjestyksen perustalle, on järjen käyttö vihdoin turvallista. Tällöin ihmisen arkijärki on yhtä korkeamman universaalin järjen kanssa, jolloin se palvelee luonnollisella tavalla sekä ihmisen että ympäristön molemminpuolista hyvinvointia. Sama laki ja järjestys toimii paitsi universumin, myös ihmisyhteiskunnan perustana. Mitään muuta lakia ja järjestystä ei tarvita.

Korkeimman järjen ja totuuden valossa onkin perusteltua kysyä, kuinka hyvin olemme valistusajan keskeisimmässä periaatteessa onnistuneet luovuttaessamme kaiken päätäntävallan paitsi omasta hyvinvoinnistamme, myös planeettamme hyvinvoinnista sellaisten kuvitteellisten, keinotekoisen ja reaalimaailman tosiasioista irrallisten uskoon perustuvien käsitteiden, sääntöjen ja lakien alaisuuteen, joita esimerkiksi raha, markkinatalous ja ikuisen talouskasvun ideologia edustavat.

Viimeistään tähän päivään mennessä jokaiselle järkevälle ihmiselle on täytynyt käydä jo selväksi, ettei globaalin raha- ja talousjärjestelmän logiikkaa ymmärrä kukaan; ettei sitä hallitse kukaan; ettei kukaan osaa sitä ennustaa; että se on perimältään keksitty ja täysin kaoottinen mekanismi, joka ei lähtökohtaisesti ota millään tavoin huomioon elollisten olentojen hyvinvointia saati ympäristön kestokykyä tällä planeetalla, vaan ahnehtii loputtomasti lisää kuin muinaisten mytologioiden hirviö, joka kasvattaa aina kolme päätä yhden katkaistun tilalle ja jota kukaan ei kykene enää saamaan hallintaan. Mikä kummallisinta, tuo hirviö ei kuitenkaan ole missään mielessä todellinen, vaan kaikki sen käyttämä valta ja voima on lähtöisin pelkästä uskostamme sen todellisuuteen. Omaa ymmärtämättömyyttämme olemme luoneet rahasta maailmaa hallitsevan kollektiivisen hirviön, joka ei ole todellinen, mutta joka silti tulee varsin konkreettisesti tuhoamaan meidät, ellemme kykene tekemään selvää eroa sen suhteen, mikä todellisuudessa on aidosti ja ajattomasti todellista, ja mikä vain ajassa syntynyttä mielikuvituksen tuotetta. Ajaton totuuden tie on lopulta ainoa pelastukseen johtava tie. Kyse ei ole mielipiteestä. Tämä on ajaton totuus.

On turha kuvitella, että raha ja markkinavoimat sisältäisivät itsessään jonkinlaisen sisäänrakennetun mekanismin, joka johdattaisi kaikki rahaperusteiset yhteiskunnat luonnollisesti ja omia teitään tasapainoiseen symbioottiseen suhteeseen ympäröivän luonnon kanssa – mikä kuitenkin on pitkällä aikavälillä ainoa mahdollinen kestävä elämäntapa. On turha kuvitella, että ihmiskunta voisi pitää kiinni rahan ja omaisuuden kaltaisista keinotekoisista käsitteistä ja kytkeytyä niiden kanssa osaksi korkeampaa järjestystä. Universumi ei tunnusta rahan ja talouden sääntöjä ja lakeja. Ne eivät ole peräisin korkeammasta järjestyksestä. Niitä ei ole kirjattu kosmoksen ajattomaan järjestykseen, vaan ne ovat puhtaasti ajallisia käsitteitä: lähtöisin ajasta ja kaaoksesta.

On turha odottaa pelastusta mistään kaaoksessa syntyneestä ja kaaoksen alaisesta. On turha kuvitella, että kaaoksen perustalle rakentunut yhteiskunta voisi koskaan tuottaa ratkaisun ongelmaan, joka se itse perimältään on. Ainoa tapa kytkeytyä osaksi korkeampaa universaalia älykkyyttä ja kosmista järjestystä, on kytkeytyä siihen ajattoman totuuden kautta.

Viimeiset vuosisadat ovat teroittaneet luonnontieteellisen ymmärryksemme veitsenteräväksi. Jos perustaisimme nykytiedon ja -teknologian aikakaudella yhteiskuntamme alusta asti uudestaan, ei meidän enää tarvitsisi luoda yhteiskuntaamme rahajärjestelmän saati muiden uskoon perustuvien keinotekoisten ajatusrakennelmien varaan, vaan perustaisimme sen suoraan ajattomien luonnontieteellisten totuuksien ja niistä johdetun teknologian perustalle. Mitään rahajärjestelmän, markkinamekanismin, politiikan, juridiikan tai talouskasvun kaltaista sumuverhoa ei tarvita peittämään näkökykyä siltä, kuinka inhimillisen hyvinvoinnin perusedellytykset todellisuudessa syntyvät. Yhteiskunnan toiminta muuttuu tällöin niin suoraviivaiseksi, yksinkertaiseksi ja läpinäkyväksi, että pieni lapsikin voi sen ymmärtää.

Yhtä vähän kuin mekaaninen koneisto tarvitsee mielikuvituksellisia koneen osia, yhtä vähän ajattoman luonnontieteen ja teknologian perustalle rakennettu yhteiskunta tarvitsee keinotekoisia ajallisia käsitteitä toimiakseen. Älykkään yhteiskuntasuunnittelun keinoin voimme valjastaa luonnontieteet poistamaan yhteiskunnista perustarpeiden niukkuuden ja sen myötä kaikki kieroutuneeseen ihmiskäytökseen kannustavat – joskin pimeässä maailmanajassa laajalti tiedostamattomat – yhteiskunnalliset mekanismit.

Otimmepa minkä tahansa inhimillisessä mielessä tosiasiallisen hyvinvoinnin perusedellytyksen läheisempään tarkasteluun – koskipa se sitten puhtaan juomaveden jakelua, ruokahuollon järjestämistä, uusiutuvan energian talteen ottoa, asuntojen tuotantoa, liikenteen suunnittelua, vaatetuksen valmistamista, terveydenhuollon organisoimista, tietoliikenteen toteutusta, tai mitä tahansa muuta tosiasiallista perushyvinvointiimme liittyvää asiaa – on kyse lopulta aina varsin konkreettisista teknisistä kysymyksistä. Kaikki konkreettiset kysymykset ovat optimaalisimmin ratkaistavissa tieteellisin ja teknisin menetelmin; matemaattisen, luonnontieteellisen ja teknologisen optimoinnin kautta – siis puhtaan järjen keinoin. Niinpä luotamme järkeen, totuuteen, korkeaan koulutukseen ja yleissivistykseen, mutta ennen kaikkea luotamme järkevään, totuudelliseen, totuutta arvostavaan ja totuudessa elävään ihmiseen.

Jos ryhmä korkeasti koulutettuja tieteilijöitä ja tutkijoita päättäisi perustaa huolellisesti suunnitellun, itsenäisen ja ulkomaailmasta täysin riippumattoman siirtokunnan keinotekoiselle mantereelle keskelle merta, saisivat he tuon siirtokunnan toimimaan moitteettomasti ja vieläpä täydellisessä tasapainossa ympäröivän luonnon kanssa vain puhdasta tiedettä, teknologiaa ja järkeä hyväksikäyttäen. Tuossa siirtokunnassa kaikki yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeinen – siis elossapitojärjestelmän ylläpito ja huolto – kuuluisivat itsestään selviin, joskin mahdollisimman pitkälle automatisoituihin rutiinitoimenpiteisiin, jotka hoidettaisiin asiaankuuluvasti kaiken muun toiminnan ohella. Ajan suhdanteiden vaihtelulla ei olisi tämän yhteiskunnan toiminnan kannalta mitään vaikutusta. Niin kauan kun aurinko paistaisi ja ajattomat luonnonlait toimisivat, jauhaisi ajaton yhteiskunta asukkailleen hyvinvointia tasaisesti ja varmasti kuin muinaisen kansanperinteen myyttinen sampo.

Kaikki tämä on varsin järkevää ja luonnollista. Kaikki pysyy hyvin yksinkertaisena ja järkevänä niin kauan, kun pysyttelemme reaalimaailman tosiasioissa ja kohtaamme maailman juuri sellaisena, jollainen se ajattomien luonnonlakien ja -mekanismien puitteissa on. Tehtävänämme ei ole haastaa luonnollista lakia ja järjestystä omilla keinotekoisilla laeillamme, vaan sulautua osaksi jo olemassa olevaa ikuista lakia ja järjestystä.

Asiat alkavat vääristyä, muuttua monimutkaisiksi ja kadottaa ennustettavuuttaan sillä samalla hetkellä, kun liitämme yhtälöön jotain, joka ei perustu mihinkään todelliseen. Pienikin ripaus pilaantunutta ruokaa sekoitettuna kunnolliseen ruokaan kykenee pilaamaan koko annoksen. Sama periaate pätee myös ajallisten ja ajattomien totuuksien sekoittumiseen. Puhtaat ajattomat totuudet on pidettävä visusti erillään alhaisemmista ajallisista totuuksista, aivan niin kuin pidämme hiekan erossa suolasta ja suolan erossa sokerista. On ensiarvoisen tärkeä ymmärtää mikä on ajattomasti totta, jotta välttyisimme rakentamasta mitään ajalliselle ja kestämättömälle perustalle.