16. Tieto on valtaa

Kun puhumme rahasta, puhumme välittömästä vallan välineestä, joka takuulla vaikuttaa kaikkien ihmisten elämään, mutta jota mikään valtiollinen instituutio, media tai koulujärjestelmä ei vahingossakaan kyseenalaista.

Raha on kaikkien muiden uskontojen ja valtainstituutioiden yläpuolella. Meidät on opetettu puhumaan rahasta ja sen ikuiseen voitonmaksimointiin ja talouskasvuun perustuvasta ideologiasta kuin auringon kaltaisesta, elämälle ja hyvinvoinnillemme välttämättömästä kaiken hyvän luojasta. Media yhdessä poliitikkojen, instituutioiden ja finanssieliitin kanssa pitävät yllä ja vahvistavat tämän globaalin uskonnon ilosanomaa ja sen kehäpäätelmiin perustuvaa logiikkaa lähes naurettavuuteen saakka.

Aikana, jolloin poliittiset puolueet ja kirkko ovat menettäneet otteensa kansasta, usko rahaan toimii viimeisenä ja ainoana todellisena vallan välineenä. Raha on nykyajan uskonto ja taloustieteen professorit tämän uskonnon ylipappeja. Kyse on vallasta, kuten aina. Mutta rahan tapauksessa tuo valta on näkymätöntä ja ujutettu kuin salaa jokaisen ihmisen arkipäivään. Ihmisen ei tarvitse kuulla uskonnollisten johtajien saarnoja siitä, kuinka mahtava rahan jumala on. Jokainen, joka on joskus käyttänyt rahaa – tai tullut rahan käyttämäksi – ymmärtää rahan sisältämän voiman ilman saarnojakin.

Tulkitessaan latinankielistä Raamattua tavalliselle luku- ja kielitaidottomalle rahvaalle keskiajan kirkonmiehet nostivat itsensä kaiken arvostelun yläpuolelle. Heitä saattoivat arvostella vain toiset lukutaitoiset, latinaa ymmärtävät ihmiset – siis vain toiset papit ja muu yhteiskunnan yläluokka – jotka kaikki osaltaan hyötyivät rahvaan oppimattomuudesta, eivätkä siksi tahtoneet julkisesti arvostella asemaansa väärinkäyttäviä kollegoitaan.

Tieto on valtaa, ja nykyisin tätä valtaa käyttää finanssieliitti. Mitä monimutkaisempaa finanssitermistöä käytetään, sitä vähemmän kansa ymmärtää rahan todellisesta luonteesta ja sitä suurempaa valtaa finanssieliitti pitää käsissään. Onko siis mikään ihme, jos peruskouluissamme, lukioissamme tai korkeakouluissamme ei käsitellä juuri lainkaan rahan historiaa, rahan syntymekanismia tai sen perimmäistä luonnetta, puhumattakaan että ymmärrettäisiin koskaan edes vahingossa kyseenalaistaa itse raha tai miettiä sille vaihtoehtoja? Jos valtiollinen koulujärjestelmämme kertoisi oppilailleen totuuden, sahaisi se vain oksaa itsensä alta. On turha odottaa hallitsevien valtainstituutioiden opettavan kansalaisilleen oman järjestelmänsä heikkouksia. On turha odottaa muutosta järjestelmän taholta.

Kansa on kyllä oppinutta, mutta perin toispuoleisesti. Kouluissa opetettu maailmankatsomus pyrkii kaikin tavoin ylläpitämään ja edistämään vallitsevaa asiantilaa. Koululaitoksen pääasiallinen tehtävä onkin sopeuttaa ihminen osaksi yhteiskuntaa. Mitä tietämättömämpänä kansa pidetään järjestelmän epäkohdista, sitä helpompi sitä on hallita. Ne taas, jotka rahan, talouden ja politiikan kieroutuneen logiikan tiedostavat, ovat yleensä siinä määrin oman asemansa korruptoimia, ettei heillä ole mitään henkilökohtaista intressiä puuttua järjestelmän epäkohtiin.

2. Rahajärjestelmän synty

Kaikkien talousjärjestelmään kuuluvien ihmisten edun mukaista oli luoda vaihdon väline, jonka arvon kaikki tunnustaisivat ja joka kävisi maksuksi kaikkialla missä vain oli ihmisiä. Raha tekisi kaikki tavarat ja palvelut yhteismitallisiksi ja siten keskenään vertailukelpoisiksi, mikä helpottaisi niiden keskinäistä vertailua.

Mutta mikä olisi vaihdon väline, jolla olisi ihmisille luontaista arvoa ja joka siten soveltuisi ihmisille luontaiseksi vaihdon välineeksi? Ihminen tarvitsi luontaisesti ainakin hengitysilmaa, ravintoa, suojaa ja vettä. Voisiko näistä saada jonkin luontaisen vaihdon välineen, arvon mitan ja arvon säilyttäjän?

Hengitysilman saattoi jättää heti pois laskuista. Sitä oli vaikea varastoida ja sitä oli luontaisesti liikaa kaikkien saatavilla. Koska hengitysilmasta ei ollut niukkuutta, sillä ei myöskään ollut mitään arvoa. Rahan tulisi siis olla jotain suhteellisen niukkaa.

Voisiko esimerkiksi vesi soveltua rahaksi? Ei, koska monin paikoin myös vesi oli kaikkea muuta kuin niukka resurssi. Sen lisäksi sillä oli muitakin rahalle haitallisia ominaisuuksia, kuten haihtuminen. Liian pitkään aloillaan säilytetty vesi menetti arvoaan myös pilaantumalla ja muuttumalla juomakelvottomaksi. Samasta syystä myös kaikki ruoka oli kelvotonta rahaksi. Pilaantumisen lisäksi ruoka altistui lukuisille uhkatekijöille, muun muassa erilaisille tuholaisille.

Rahan tulisi siis olla yhtä aikaa jotain haluttavaa mutta samalla niukkaa, muuten sillä ei olisi mitään arvoa. Rahan piti säilyttää arvonsa ja pysyä pilaantumattomana tarvittaessa vuosia, ehkä jopa vuosisatoja. Raha ei myöskään saisi ruostua, kasvaa, kutistua, homehtua, vettyä, haihtua tai maatua. Lisäksi sillä piti olla luontaista arvoa ihmisten mielissä kaikkina aikoina. Sen tuli olla pysyvästi niukka resurssi, muuten sen arvostus kärsisi. Sen tulisi myös olla mahdollisimman vaikeasti väärennettävää.

Kokeiltiin simpukankuoria ja oravannahkoja, helmiä, hampaita ja miekkoja – jopa pääkalloja. Mikään ei kuitenkaan ajanut rahan asemaa paremmin kuin kulta. Kullan ainoa heikkous oli sen hyödyttömyys ihmiselle sellaisenaan. Kultaa ei voinut syödä eikä juoda. Kullasta ei voinut rakentaa vaatteita, työkaluja saati pyyntivälineitä. Kullan arvo oli sen kauneudessa ja harvinaisuudessa. Se kiilteli ja kimmelsi kiehtovasti auringon valossa ja siitä oli helppo työstää kauniita esineitä. Tuo pehmeä, kaunis ja omituinen metalli herätti ihmisissä luontaista uteliaisuutta ja mielenkiintoa. Kullan kauneus yhdistettynä sen niukkuuteen synnytti kullalle arvon.