16. Tieto on valtaa

Kun puhumme rahasta, puhumme välittömästä vallan välineestä, joka takuulla vaikuttaa kaikkien ihmisten elämään, mutta jota mikään valtiollinen instituutio, media tai koulujärjestelmä ei vahingossakaan kyseenalaista.

Raha on kaikkien muiden uskontojen ja valtainstituutioiden yläpuolella. Meidät on opetettu puhumaan rahasta ja sen ikuiseen voitonmaksimointiin ja talouskasvuun perustuvasta ideologiasta kuin auringon kaltaisesta, elämälle ja hyvinvoinnillemme välttämättömästä kaiken hyvän luojasta. Media yhdessä poliitikkojen, instituutioiden ja finanssieliitin kanssa pitävät yllä ja vahvistavat tämän globaalin uskonnon ilosanomaa ja sen kehäpäätelmiin perustuvaa logiikkaa lähes naurettavuuteen saakka.

Aikana, jolloin poliittiset puolueet ja kirkko ovat menettäneet otteensa kansasta, usko rahaan toimii viimeisenä ja ainoana todellisena vallan välineenä. Raha on nykyajan uskonto ja taloustieteen professorit tämän uskonnon ylipappeja. Kyse on vallasta, kuten aina. Mutta rahan tapauksessa tuo valta on näkymätöntä ja ujutettu kuin salaa jokaisen ihmisen arkipäivään. Ihmisen ei tarvitse kuulla uskonnollisten johtajien saarnoja siitä, kuinka mahtava rahan jumala on. Jokainen, joka on joskus käyttänyt rahaa – tai tullut rahan käyttämäksi – ymmärtää rahan sisältämän voiman ilman saarnojakin.

Tulkitessaan latinankielistä Raamattua tavalliselle luku- ja kielitaidottomalle rahvaalle keskiajan kirkonmiehet nostivat itsensä kaiken arvostelun yläpuolelle. Heitä saattoivat arvostella vain toiset lukutaitoiset, latinaa ymmärtävät ihmiset – siis vain toiset papit ja muu yhteiskunnan yläluokka – jotka kaikki osaltaan hyötyivät rahvaan oppimattomuudesta, eivätkä siksi tahtoneet julkisesti arvostella asemaansa väärinkäyttäviä kollegoitaan.

Tieto on valtaa, ja nykyisin tätä valtaa käyttää finanssieliitti. Mitä monimutkaisempaa finanssitermistöä käytetään, sitä vähemmän kansa ymmärtää rahan todellisesta luonteesta ja sitä suurempaa valtaa finanssieliitti pitää käsissään. Onko siis mikään ihme, jos peruskouluissamme, lukioissamme tai korkeakouluissamme ei käsitellä juuri lainkaan rahan historiaa, rahan syntymekanismia tai sen perimmäistä luonnetta, puhumattakaan että ymmärrettäisiin koskaan edes vahingossa kyseenalaistaa itse raha tai miettiä sille vaihtoehtoja? Jos valtiollinen koulujärjestelmämme kertoisi oppilailleen totuuden, sahaisi se vain oksaa itsensä alta. On turha odottaa hallitsevien valtainstituutioiden opettavan kansalaisilleen oman järjestelmänsä heikkouksia. On turha odottaa muutosta järjestelmän taholta.

Kansa on kyllä oppinutta, mutta perin toispuoleisesti. Kouluissa opetettu maailmankatsomus pyrkii kaikin tavoin ylläpitämään ja edistämään vallitsevaa asiantilaa. Koululaitoksen pääasiallinen tehtävä onkin sopeuttaa ihminen osaksi yhteiskuntaa. Mitä tietämättömämpänä kansa pidetään järjestelmän epäkohdista, sitä helpompi sitä on hallita. Ne taas, jotka rahan, talouden ja politiikan kieroutuneen logiikan tiedostavat, ovat yleensä siinä määrin oman asemansa korruptoimia, ettei heillä ole mitään henkilökohtaista intressiä puuttua järjestelmän epäkohtiin.

10. Valtiot pankkien takaajiksi

Kun kansa vaati pankkiireja tilille törkeästä petoksestaan, viranomaiset joutuivat hankalan tilanteen eteen. Oikeuslaitos ja valtakoneisto kyllä myönsivät huijauksen tapahtuneen, mutta samalla he myös näkivät talouteen virranneen rahan aikaansaaman vaikutuksen ihmisten käytökseen.

Pelkkä usko siihen, että tavallinen paperi oli kullan arvoista, oli saanut ihmiset paiskomaan töitä aamusta iltaan. Ja mitä enemmän kansalaisille oli paperia jaettu, sitä suurempia laivastoja oli rakennettu, massiivisempia armeijoita varustettu ja kaukaisempia maita valloitettu. Käsissä oli nyt liian suuri vallan väline hukkaan heitettäväksi.

Rahan tuli olla niukkaa, mutta vain näennäisesti. Nimittäin jos raha olisi ollut aidosti niukkaa, eikä sitä voitaisi synnyttää keinotekoisesti lisää – kuten aidon kultakannan aikaan vielä oli ollut – korkoon perustuva rahajärjestelmä olisi johtanut lopulta aina talouden näivettymiseen, sillä korko olisi ennen pitkää siirtänyt kaiken varallisuuden vain harvojen käsiin. Mutta pitämällä raha vain näennäisen niukkana ja luomalla sitä sopivassa suhteessa lisää oli talous mahdollista pitää jatkuvassa tasaisessa nousukiidossa. Ajatus oli lisätä talouteen rahaa samassa suhteessa sen "luonnollisen kasvun" kanssa. Se, mikä oli ennen ollut mahdotonta konkreettiseen fyysiseen kultaan perustuvassa taloudessa, olisi nyt mahdollista tässä uudessa ja abstraktissa paperirahataloudessa.

Vuosisatojen ajan olivat alkemistit yrittäneet luoda kultaa keinotekoisesti taivuttaakseen kansakunnat polvilleen edessään, mutta vielä koskaan aikaisemmin ei kenenkään päähän ollut pälkähtänyt kirjoittaa paperilapulle "kulta" ja kävellä sitten tuon paperin kanssa ostoksille aivan kuin paperi todella olisi ollut oikeaa kultaa. Ajatuksena se oli pähkähullu, mutta käytäntö osoitti jotain aivan muuta.

Kulta oli ihmisen arkielämän kannalta täysin hyödytön materiaali. Niinpä se paperille painettuna oli täsmälleen yhtä hyödytöntä kuin konkreettisena fyysisenä kultanakin, ja niin paradoksaalista kuin se onkin, nimenomaan juuri tuo kullan hyödyttömyys teki siitä arvokkaimman mahdollisen rahamuodon. Nimenomaan juuri kullan hyödyttömyys sellaisenaan mahdollisti yhdessä rahamäärän jatkuvaan laajentamiseen perustuvan pankkitoiminnan kanssa korkoon perustuvan rahajärjestelmän toiminnan ja ikuisen talouskasvun ideologian.

Todellisessa maailmassa paperilapulle painettu mikä tahansa muu asia ei olisi toiminut. Rahan täytyi olla ihmiselle sellaisenaan täysin hyödytöntä, jotta sen varaan voitiin rakentaa onnistunut kupla. Paperille painettu maito, liha, kala, saha, vasara tai hevonen eivät olisi käyneet rahasta, sillä niillä oli ihmiselle todellista hyötyarvoa. Kuka tahansa olisi heti ymmärtänyt, ettei paperilapulle kirjoitetulla sahalla pystynyt työstämään puuta. Työkalujen arvoa ei ollut mahdollista siirtää paperille. Samasta syystä paperille kirjoitettu "ruoka" ei maistunut ruualta, kuten ei myöskään paperille piirretty lehmä lypsänyt maitoa. Se oli kaikki yhä vain pelkkää paperia. Mutta pankkijärjestelmän luoman illuusion keinoin paperille painettu kulta todella muuttui ihmisten mielissä kullaksi. Olihan raha kaikkina aikoina perustunutkin vain ihmisten mielissä syntyvään luottamukseen rahan sisältämästä arvosta. Rahan asia on kaikkina aikoina ollut ennen kaikkea uskon asia.

Mutta olipa raha käsitteenä miten hullu ja hutera tahansa, kansa joka tapauksessa tarvitsi rahaa vaihdon välineeksi, arvon mitaksi ja arvon säilyttäjäksi. Rahalle ei ollut vaihtoehtoa. Tämä teki tilanteesta erityisen herkullisen valtion hallinnolle. Enää ei tarvittu pappeja kansan paimentajaksi. Papisto sai mennä. Raha korvasi nyt uskonnon suurimpana vallan välineenä, ja mikä parasta, tuo valta oli kansaan päin täysin näkymätöntä. Kansalle voitiin nyt antaa näennäinen vapaus. Todellista vapautta sillä ei kuitenkaan ollut. Niin kauan kuin kansa pysyi riippuvaisena hallinnon liikkeelle laskemasta rahasta, oli se myös täysin hallittavissa. Niinpä valtio katsoi tärkeäksi alistaa pankkijärjestelmän oman valvontansa alaisuuteen.