Jos
nykyajan poliitikoille, virkamiehille, talousalan vaikuttajille ja
muille yhteiskunnan toimijoille tulisi etsiä jokin heidän
käyttäytymistään selittävä, kulttuurista ja kansallisuudesta
riippumaton yhteinen nimittäjä, täytyisi sen olla heidän tapansa
ottaa rahainstituutio annettuna ja nähdä kaikki rahan synnyttämät
ja ylläpitämät mekanismit ikään kuin osana luonnollista
järjestelmää. Tähän annettuun varmuuteen nojautuen he
tarkastelevat maailmaa, ja tätä annettua varmuutta he myös
viimekädessä pitävät kaiken päätöksentekonsa perustana. Mutta
mistä tuo annettu varmuus on peräisin? Minkä suuren viisauden ja
ikuisen totuuden varaan tämä yhteiskuntia, ihmisiä ja koko
planeetan luonnonvaroja liikutteleva voima pohjimmiltaan on
rakennettu?
Taloustieteellisen
ajattelun lähtökohtana voidaan pitää oletusta kaikkien
talousyksiköiden pyrkimyksestä ikuiseen ja alati kiihtyvään
kasvuun, kulutukseen ja omaneduntavoitteluun suljetussa ja
rajallisessa järjestelmässä, vailla minkäänlaista
sisäänrakennettua kunnioitusta planeetan omaa älykkyyttä –
elämää ylläpitävää tasapainon ja harmonian älykkyyttä –
kohtaan. Tämä taloustieteisiin perustuva resurssienhallinnan
älykkyys on yhteistä kaikille maailman valtioille riippumatta
siitä, nimittävätkö ne yhteiskuntaansa kapitalistiseksi,
kommunistiseksi, demokraattiseksi, fasistiseksi, sosialistiseksi tai
joksikin sekoitukseksi niiden väliltä. Jotain hyvin
perustavanlaatuista on siis mennyt pieleen jo hyvin varhaisessa
vaiheessa; jo paljon ennen kuin ensimmäistäkään yhteiskunnallista
instituutiota on pystytetty; jo paljon ennen kuin ensimmäistäkään
poliittista tai taloudellista päätöstä on tehty; jo paljon ennen
kuin yksikään byrokratian ratas on pyörähtänyt.
Ongelma
on rahassa ja rahan mukana tulevassa resurssienhallinnan älykkyydessä
– taloudellisessa älykkyydessä – joka otetaan kulttuurista ja
kansallisuudesta riippumatta aina annettuna, kuin luonnonlakien
veroisena kyseenalaistamattomana tosiasiana. Rahan älykkyys
määrittää paitsi yhteiskunnan perusrakenteet myös yhteiskunnan
pelin hengen. Kaikki, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, tapahtuu lopulta
aina rahan määrittämän taloudellisen järkevyyden ja
taloustieteellisen älykkyyden hengessä. Mitä sitten on
taloustieteellinen älykkyys? Minkälaiselle perustalle
rahajärjestelmän päälle rakentuneet yhteiskuntamme ovat
todellisuudessa rakentuneet?
Ainoa
luonnossa tavattu elämänmuoto, joka taloustieteellisen älykkyyden
ihanteen tavoin pyrkii ikuiseen ja loputtomaan kasvuun vailla
minkäänlaista kunnioitusta elämää ylläpitäviä tasapainon ja
harmonian lakeja kohtaan, on syöpä. Rajattomaan kasvuun pyrkivä
taloustieteellinen älykkyys on pohjimmiltaan syöpäkasvaimen
älykkyyttä.