Yhteiskuntamme
rakenteet ovat peräisin luonnollisen niukkuuden aikakaudelta.
Luonnollisen niukkuuden aikakaudella – aikana ennen tietokoneita,
tietoverkkoja, kehittynyttä teknologiaa ja automaatiota – ihmisten
hyvinvointi tuli suoraan konkreettisesta työnteosta. Siksi olikin
aivan luonnollista, että yhteiskuntien ja yksilöiden hyvinvointi
sidottiin kansalaisten työntekoon. Jokaisen tuli ansaita
hyvinvointinsa fyysisen työnteon kautta.
Myöhemmin,
teknologian kehittyessä, yhä suurempi osa ihmisten hyvinvoinnista
sai syntynsä teknologian kautta. Pysyäkseen elinvoimaisena
yhteiskuntarakenteiden olisi täytynyt muuttua olosuhteiden
muuttuessa ja yhteiskunnan teknistyessä, mutta niin ei tapahtunut.
Yhä edelleen yhteiskunta rakentui niukkuuden ja täystyöllisyyden
ihanteen varaan. Suurten rakenteellisten muutosten sijaan
yhteiskunnan perusarvot ja niiden varaan rakennetut instituutiot
pyrkivät pysymään paikallaan ja muuttumattomina.
Kun
yhteiskunnan rakenteet tehdään pysyviksi ja muuttumattomiksi ja kun
ne sellaisina kiinnitetään alituisessa liikkeessä ja muutoksessa
olevaan maailmaan, ei lopputuloksena voi olla mitään muuta kuin
rakenteiden vaikea kieroutuminen. Ja niin siinä juuri kävi.
Sitä
mukaa kun yhteiskuntien luonnollinen niukkuus kävi yhä
harvinaisemmaksi tieteen, teknologian ja automaation kehittyessä,
kieroutuivat myös niukkuuden varaan rakentuneen yhteiskunnan
tehtävät. Kun niukkuus uhkasi kadota yhteiskunnista luontaisesti,
oli sitä pakko ryhtyä synnyttämään ja ylläpitämään
keinotekoisesti. Niukkuuden varaan rakentunut yhteiskunta voi toimia
moitteettomasti vain niukkuuden tilassa.
Yhteiskunnalliset
instituutiot ja voitonmaksimointiin perustuva liiketoiminta ovat
ongelmanratkaisukoneistoja, jotka tarvitsevat ikuista ongelmavirtaa
pysyäkseen elinvoimaisina. Niinpä samat tahot ovat vastuussa sekä
niukkuuden ylläpidosta että ratkaisujen tarjoamisesta niukkuuden
synnyttämiin ongelmiin. Suunnaton määrä energiaa käytetään
samanaikaisesti sekä hyvinvoinnin synnyttämiseen että sen
hillitsemiseen. Tämä on huippuunsa jalostettua typeryyttä.
Vaadimme ja vastustamme hyvinvointia samanaikaisesti.
Hyvinvointiyhteiskuntaa voidaan ylläpitää vain hyvinvointia
tuhoamalla. Laiskasta ajattelusta kumpuava henkinen velttous on
johtanut koko länsimaisen yhteiskunnan pysähtyneisyyden tilaan.
Meistä on tullut oman kärsimyksemme ja kurjuutemme omaehtoisia
ylläpitäjiä ja suojelijoita.
Lohduton totuus on, että valtaosa maailman työväestöstä tekee nykyaikana työtä, jolla ei pohjimmiltaan ole mitään muuta arvoa kuin tasapainottomien, epäterveiden ja vanhentuneiden yhteiskuntarakenteiden tukeminen – syöpäkasvaimen älykkyyden ylläpitäminen. Yhä useammat ihmiset työllistyivät ammatteihin, joilla on yhä vähemmän tekemistä konkreettisen hyvinvoinnin tuottamisen kanssa. Yhä useammat ihmiset myös tiedostavat tekevänsä täysin merkityksetöntä tai ympäristön ja ihmiskunnan muodostaman kokonaisuuden kannalta suorastaan haitallista työtä, mikä puolestaan heijastuu suoraan heidän kokemukseensa työn mielekkyydestä. Yhä useammat ihmiset voivat työssään pahoin.
Teknologia voisi hyvin luonnollisella tavalla vapauttaa ihmiset raadannasta, antaa heille hyvinvointia ja lisätä perheen, ystävien ja harrastusten parissa vietetyn vapaa-ajan määrää. Tiede ja teknologia eivät sellaisinaan ole ihmisvihamielisiä. Vihamieliseksi ne muuttuvat voitonmaksimointiin perustuvan talous- ja rahajärjestelmän, sotateollisuuden ja erilaisten niukkuutta ja kurjuutta ylläpitävien instituutioiden myötävaikutuksesta. Teknologian vastustamisen sijaan meidän olisi jo korkea aika oppia tiedostamaan vanhanaikaisten yhteiskunnallisten rakenteiden rooli keinotekoisen niukkuuden aiheuttajana ja ylläpitäjänä.
Yhteiskunta, joka ei pysty kaiken nykytietämyksen ja nykyteknologian aikakaudella tarjoamaan kaikille kansalaisilleen kelvollista hyvinvointia, ei ole sivistynyt yhteiskunta. Instituutiot, jotka synnyttävät yhteiskuntiin keinotekoista niukkuutta ylläpitääkseen itse itseään, eivät ole sivistyksen vaan taantumuksen merkki. Se, että ihmisten välttämättömät perustarpeet alistetaan reaalimaailmasta täysin irrallisen rahajärjestelmän alaisuuteen siten, että rahasta itsestään tehdään lähtökohtaisesti niukkaa, minkä seurauksena miljardit ihmiset alistetaan pakkotyöhön ja tuhannet ihmiset kuolevat päivittäin nälkään ja hoidettavissa oleviin sairauksiin, kertoo kaiken sivistyksemme todellisesta tasosta. Emme ole sivistyneitä – vielä.
Sillä, että kaikesta on tehty niukkaa ja maksullista, on suora vaikutus myös siihen, kuinka kansalaiset suhtautuvat yhteiskuntaan. Yhteiskunnan ylläpitämän kollektiivisen mielisairauden tilan tiedostava ihminen on syystäkin epätoivoinen, masentunut ja vihainen. Rahajärjestelmän päälle rakennettu yhteiskunta ei todellisuudessa välitä kansalaisistaan saati ympäristöstään. Yksittäisen ihmisen rooli taloustieteellistä järkevyyttä peräänkuuluttavassa yhteiskunnassa on verrattavissa syöpäsolun rooliin syöpäkasvaimessa. Senhän kertoo jo nimikin: kulutusyhteiskunta koostuu kuluttajista. Ei ole aina helppoa sopeutua ja tulla osaksi yhteiskuntaa, jonka älykkyys on syöpäkasvaimen älykkyyttä ja pohjavireeltään vahvasti elämän vastaista.
Lisää haastetta tuo ihmisille tyypillinen muutosvastarinta. Muutos nähdään niin pelottavana asioiden tilana, että orjuutetut asettuvat puolustamaan orjuuttajaansa. Ilmiötä, jossa orjuutettu auttaa orjuuttajaansa tullakseen vielä enemmän orjuutetuksi, tunnetaan psykologiassa nimellä Tukholma-syndrooma: "Tukholma-syndrooma on arkikielinen nimitys psykologiselle tilalle, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Tämänlaisesta solidaarisuudesta voi seurata monimutkaisia ongelmia, kun vangitut alkavat auttaa vangitsijoitaan toteuttamaan suunnitelmaansa."
Vielä 1980-luvulla kapitalistisessa lännessä naureskeltiin Neuvostoliiton leipäjonoille, valtaeliitin korruptiolle ja kokonaisvaltaisen kehnolle yhteiskuntasuunnittelulle. Nyt tuo täsmälleen sama korruptio syö omaa yhteiskuntaamme. Emme vain näe tätä taantumusta, sillä tällä kertaa käytännössä kaikki maailman maat toimivat saman globaalin velkaperusteisen rahan ja siitä johdettavissa olevien pelisääntöjen alaisuudessa. Olemme tulleet sokeiksi omille ongelmillemme, sillä meillä ei ole enää mitään, mihin omaa yhteiskuntaamme vertaisimme. Syöpäkasvaimen älykkyydelle ei osata nähdä vaihtoehtoa.
Lohduton totuus on, että valtaosa maailman työväestöstä tekee nykyaikana työtä, jolla ei pohjimmiltaan ole mitään muuta arvoa kuin tasapainottomien, epäterveiden ja vanhentuneiden yhteiskuntarakenteiden tukeminen – syöpäkasvaimen älykkyyden ylläpitäminen. Yhä useammat ihmiset työllistyivät ammatteihin, joilla on yhä vähemmän tekemistä konkreettisen hyvinvoinnin tuottamisen kanssa. Yhä useammat ihmiset myös tiedostavat tekevänsä täysin merkityksetöntä tai ympäristön ja ihmiskunnan muodostaman kokonaisuuden kannalta suorastaan haitallista työtä, mikä puolestaan heijastuu suoraan heidän kokemukseensa työn mielekkyydestä. Yhä useammat ihmiset voivat työssään pahoin.
Teknologia voisi hyvin luonnollisella tavalla vapauttaa ihmiset raadannasta, antaa heille hyvinvointia ja lisätä perheen, ystävien ja harrastusten parissa vietetyn vapaa-ajan määrää. Tiede ja teknologia eivät sellaisinaan ole ihmisvihamielisiä. Vihamieliseksi ne muuttuvat voitonmaksimointiin perustuvan talous- ja rahajärjestelmän, sotateollisuuden ja erilaisten niukkuutta ja kurjuutta ylläpitävien instituutioiden myötävaikutuksesta. Teknologian vastustamisen sijaan meidän olisi jo korkea aika oppia tiedostamaan vanhanaikaisten yhteiskunnallisten rakenteiden rooli keinotekoisen niukkuuden aiheuttajana ja ylläpitäjänä.
Yhteiskunta, joka ei pysty kaiken nykytietämyksen ja nykyteknologian aikakaudella tarjoamaan kaikille kansalaisilleen kelvollista hyvinvointia, ei ole sivistynyt yhteiskunta. Instituutiot, jotka synnyttävät yhteiskuntiin keinotekoista niukkuutta ylläpitääkseen itse itseään, eivät ole sivistyksen vaan taantumuksen merkki. Se, että ihmisten välttämättömät perustarpeet alistetaan reaalimaailmasta täysin irrallisen rahajärjestelmän alaisuuteen siten, että rahasta itsestään tehdään lähtökohtaisesti niukkaa, minkä seurauksena miljardit ihmiset alistetaan pakkotyöhön ja tuhannet ihmiset kuolevat päivittäin nälkään ja hoidettavissa oleviin sairauksiin, kertoo kaiken sivistyksemme todellisesta tasosta. Emme ole sivistyneitä – vielä.
Sillä, että kaikesta on tehty niukkaa ja maksullista, on suora vaikutus myös siihen, kuinka kansalaiset suhtautuvat yhteiskuntaan. Yhteiskunnan ylläpitämän kollektiivisen mielisairauden tilan tiedostava ihminen on syystäkin epätoivoinen, masentunut ja vihainen. Rahajärjestelmän päälle rakennettu yhteiskunta ei todellisuudessa välitä kansalaisistaan saati ympäristöstään. Yksittäisen ihmisen rooli taloustieteellistä järkevyyttä peräänkuuluttavassa yhteiskunnassa on verrattavissa syöpäsolun rooliin syöpäkasvaimessa. Senhän kertoo jo nimikin: kulutusyhteiskunta koostuu kuluttajista. Ei ole aina helppoa sopeutua ja tulla osaksi yhteiskuntaa, jonka älykkyys on syöpäkasvaimen älykkyyttä ja pohjavireeltään vahvasti elämän vastaista.
Lisää haastetta tuo ihmisille tyypillinen muutosvastarinta. Muutos nähdään niin pelottavana asioiden tilana, että orjuutetut asettuvat puolustamaan orjuuttajaansa. Ilmiötä, jossa orjuutettu auttaa orjuuttajaansa tullakseen vielä enemmän orjuutetuksi, tunnetaan psykologiassa nimellä Tukholma-syndrooma: "Tukholma-syndrooma on arkikielinen nimitys psykologiselle tilalle, jossa panttivangeille tai muulla tavoin vastoin tahtoaan kaapatuille henkilöille kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa. Tämänlaisesta solidaarisuudesta voi seurata monimutkaisia ongelmia, kun vangitut alkavat auttaa vangitsijoitaan toteuttamaan suunnitelmaansa."
Vielä 1980-luvulla kapitalistisessa lännessä naureskeltiin Neuvostoliiton leipäjonoille, valtaeliitin korruptiolle ja kokonaisvaltaisen kehnolle yhteiskuntasuunnittelulle. Nyt tuo täsmälleen sama korruptio syö omaa yhteiskuntaamme. Emme vain näe tätä taantumusta, sillä tällä kertaa käytännössä kaikki maailman maat toimivat saman globaalin velkaperusteisen rahan ja siitä johdettavissa olevien pelisääntöjen alaisuudessa. Olemme tulleet sokeiksi omille ongelmillemme, sillä meillä ei ole enää mitään, mihin omaa yhteiskuntaamme vertaisimme. Syöpäkasvaimen älykkyydelle ei osata nähdä vaihtoehtoa.
Velkaan perustuva raha- ja talousjärjestelmämme on luhistumassa monelta eri suunnalta samanaikaisesti. Koko syvästi korruptoituneen järjestelmän kieroutunut luonne tulee pian räjähtämään yhä useampien ihmisten tietoisuuteen, eikä kerran totuuden makuun päässyt ihminen voi enää koskaan palata tyytyväisenä takaisin vanhaan, harhaiseen maailmankatsomukseensa. Muutos on tulossa, ja se tulee koskettamaan kaikkia.