Yhteisen
rahan synnyn seurauksena tavaroiden vaihto kasvoi ja ihmisten
hyvinvointi parani. Lisääntyneen vaihdon vuoksi ihmisten kannatti
muuttaa asumaan yhä lähemmäs markkinapaikkaa. Markkinapaikkojen
ympärille muodostui kyliä ja kylistä kaupunkeja. Yhä edelleen
ihmiset tarvitsivat ruokaa, juomaa ja suojaa, mutta nyt kulta oli
kiinteästi sidottu näihin välttämättömyyshyödykkeisiin.
Saadakseen välttämättömyyshyödykkeitä kaupungissa asuva ihminen
tarvitsi ensiksi kultaa, mikä teki nyt myös kullasta epäsuorasti
välttämättömyyshyödykkeen.
Toisin kuin ruoka tai vesi, kulta ei pilaantunut varastoissa, eikä sitä sen vuoksi voinut olla koskaan liikaa. Päinvastoin, mitä enemmän kultaa ihminen omisti, sitä helpommaksi hänen elämänsä kaupungeissa kävi, sillä ihmiset, joilla vastaavasti oli puutetta kullasta, olivat valmiita tekemään palveluksia niille ihmisille, joille kultaa oli kertynyt ylen määrin.
Kaupungissa nälkää tuntevan ihmisen ei tarvinnut enää osata virittää metsästys-, kalastus- tai sadonkorjuuvälineistöään tyydyttääkseen omaa ravinnontarvettaan. Sen sijaan nälkäinen kaupunkilainen hakeutui niiden ihmisten puheille, jotka omistivat kultaa, ja pyysi saada tehdä heille palveluksia kultaa vastaan.
Kullan omistajilla oli nyt etu puolellaan. He olivat kyllin viisaita maksaakseen tehdystä työstä sen verran, että työläiset saivat elinkustannuksensa katetuiksi, mutta samalla kuitenkin niin vähän, että työläisten oli palattava takaisin heti seuraavana päivänä. Näin syntyi päivästä toiseen työtä tekevä työväestö. Niukkuuden pakottamina ja luonnosta vieraantuneina heidän oli päivästä toiseen myytävä itseään ja omaa vapaa-aikaansa pitääkseen hengissä sekä itsensä että perheensä.
Kaupunkikulttuuri ja raha vaihdon välineenä synnyttivät ihmisyhteisöihin täysin uusia ammatteja. Ihminen, joka oli luontaisesti taitava viihdyttäjä, saattoi tienata elantonsa viihdetaiteilijana. Kovanyrkkiset ja -luontoiset nuoret miehet saattoivat puolestaan luoda itselleen elannon taistelemalla aidatussa kehässä toisiaan vastaan. Matemaattisesti lahjakkaat yksilöt palvelivat varakkaita ihmisiä parhaiten huolehtimalla heidän varallisuudestaan, kun taas nuoret ja kauniit naiset sopeutuivat parhaiten heidän seuralaisikseen. Aina löytyi myös niitä, jotka olivat valmiit suorittamaan rikoksia rahan houkuttamina. Niinpä kaikki mitä kaupungeissa tapahtui sai pohjimmiltaan elinvoimansa rahasta. Ja koska raha sellaisenaan ei pitänyt sisällään mitään moraalisääntöjä, pitivät monet entisaikojen ihmiset kaupunkeja varsinaisina synnin ja paheiden pesinä.
Toisin kuin ruoka tai vesi, kulta ei pilaantunut varastoissa, eikä sitä sen vuoksi voinut olla koskaan liikaa. Päinvastoin, mitä enemmän kultaa ihminen omisti, sitä helpommaksi hänen elämänsä kaupungeissa kävi, sillä ihmiset, joilla vastaavasti oli puutetta kullasta, olivat valmiita tekemään palveluksia niille ihmisille, joille kultaa oli kertynyt ylen määrin.
Kaupungissa nälkää tuntevan ihmisen ei tarvinnut enää osata virittää metsästys-, kalastus- tai sadonkorjuuvälineistöään tyydyttääkseen omaa ravinnontarvettaan. Sen sijaan nälkäinen kaupunkilainen hakeutui niiden ihmisten puheille, jotka omistivat kultaa, ja pyysi saada tehdä heille palveluksia kultaa vastaan.
Kullan omistajilla oli nyt etu puolellaan. He olivat kyllin viisaita maksaakseen tehdystä työstä sen verran, että työläiset saivat elinkustannuksensa katetuiksi, mutta samalla kuitenkin niin vähän, että työläisten oli palattava takaisin heti seuraavana päivänä. Näin syntyi päivästä toiseen työtä tekevä työväestö. Niukkuuden pakottamina ja luonnosta vieraantuneina heidän oli päivästä toiseen myytävä itseään ja omaa vapaa-aikaansa pitääkseen hengissä sekä itsensä että perheensä.
Kaupunkikulttuuri ja raha vaihdon välineenä synnyttivät ihmisyhteisöihin täysin uusia ammatteja. Ihminen, joka oli luontaisesti taitava viihdyttäjä, saattoi tienata elantonsa viihdetaiteilijana. Kovanyrkkiset ja -luontoiset nuoret miehet saattoivat puolestaan luoda itselleen elannon taistelemalla aidatussa kehässä toisiaan vastaan. Matemaattisesti lahjakkaat yksilöt palvelivat varakkaita ihmisiä parhaiten huolehtimalla heidän varallisuudestaan, kun taas nuoret ja kauniit naiset sopeutuivat parhaiten heidän seuralaisikseen. Aina löytyi myös niitä, jotka olivat valmiit suorittamaan rikoksia rahan houkuttamina. Niinpä kaikki mitä kaupungeissa tapahtui sai pohjimmiltaan elinvoimansa rahasta. Ja koska raha sellaisenaan ei pitänyt sisällään mitään moraalisääntöjä, pitivät monet entisaikojen ihmiset kaupunkeja varsinaisina synnin ja paheiden pesinä.
Koska
raha kannusti ihmisiä yleishyödyllisten tavoitteiden lisäksi myös
yhteisölle haitalliseen käytökseen, tuli rahalle kehittää
vastavoima. Syntyi tarve lainsäädännölle. Lainsäädäntö
määritteli ihmisille rajat, joiden puitteissa heidän tuli
rahajärjestelmän sisällä toimia. Mutta lainsäädäntö yksin ei
riittänyt. Lainsäädäntö synnytti tarpeen myös lainsäätäjistä
erilliselle oikeuslaitokselle. Oikeuslaitos puolestaan tarvitsi
rangaistuslaitosta, joka puolestaan tarvitsi poliiseja ja vartijoita
ylläpitämään kuria ja järjestystä. Kaikki nämä laitokset
tarvitsivat toimiakseen verotuloja, mikä synnytti tarpeen
verotuslaitokselle, mikä puolestaan edellytti lainsäätäjiltä ja
virkamiehiltä hyllymetreittäin uutta verolainsäädäntöä. Kaikki
prosessissa syntyneet virastot ja laitokset synnyttivät tarpeen yhä
uusille virastoille ja laitoksille ja kaikkiin niihin tarvittiin
virkamiehiä. Yhtäkkiä rahajärjestelmän päälle rakentuneen
yhteiskunnan varaan oli rakentunut valtava ja monimutkainen, itse
itseään ruokkiva ja itse itsensä oikeuttava byrokratiakoneisto.
Jokainen, joka ei ”vapaaehtoisesti” suostunut alistumaan
valtaapitävän eliitin tahtoon, pakotettiin takaisin ruotuun joko
vankeusrangaistuksen tai väkivaltaisen kuoleman uhalla.
Kaupunkivaltio oli syntynyt.