Pelkkä
työpakon ongelma ja sen kritisoiminen jäisi vain pelkäksi
sanahelinäksi, ellei yhteiskuntiemme perustalla lepäävä
velkaperusteinen raha ja täystyöllisyyden ihanne alkaisi käydä
olemassaolomme kannalta niin äärimmäisen vaaralliseksi.
Teknologian synnyttämä lisääntynyt vapaa-aika on ihmiskunnan
siunaus. Ainoastaan täystyöllisyyteen pyrkivien instituutioiden
käsissä se vääristyy yhteiskunnalliseksi
ongelmaksi.
Todellisuudessa työttömyys ei ole ongelma, sillä työttömyys ei ole synonyymi sanoille ”toimettomuus”, ”masentuneisuus” tai ”syrjäytyminen”. Se, että tylsistymme, alkoholisoidumme ja ahdistumme työttöminä, johtuu pääasiassa siitä, että juuri niin työttömien tässä yhteiskunnassa toivotaankin tekevän. Se kaikki on ohjelmoitu syvälle kulttuuriimme.
Todellisuudessa työttömyys ei ole ongelma, sillä työttömyys ei ole synonyymi sanoille ”toimettomuus”, ”masentuneisuus” tai ”syrjäytyminen”. Se, että tylsistymme, alkoholisoidumme ja ahdistumme työttöminä, johtuu pääasiassa siitä, että juuri niin työttömien tässä yhteiskunnassa toivotaankin tekevän. Se kaikki on ohjelmoitu syvälle kulttuuriimme.
Peilaamme
itseämme jatkuvasti ympäristöömme sekä tietoisella että
tiedostamattomalla tasolla ja arvotamme itseämme sen mukaan, mitä
ympärillämme näemme. Jos työttömyys olisi nykykulttuurissamme
arvostettua – kuten se vaikkapa antiikin aikoina oli – pitäisi
se sisällään täysin erilaisen merkityssisällön. Antiikin
aikoihin työttömyys merkitsi vapautta ja mahdollisuutta itsensä
toteuttamiseen. Sen sijaan että masentuisimme ja tylsistyisimme
työttöminä, voisimme aivan yhtä hyvin pyrkiä kaikin tavoin kohti
laajempaa sivistystä, korkeampaa koulutusta ja suurempaa
aktiivisuutta. Voisimme käyttää lisääntyneen vapaa-aikamme
ruokkimalla aivojamme henkisyyden, matematiikan ja luonnontieteiden
ravinnolla. Emme kuitenkaan tee niin, koska tällainen käytös ei
ole sopivaa kulttuurissamme. Työttömien ihmisten ei sovi olla
innostuneita elämästä. Masentumalla, ahdistumalla ja
alkoholisoitumalla työtön täyttää yhteisönsä odotukset ja
pitää siten omalta osaltaan sairasta järjestelmää pystyssä.
Kulttuurisi ei ole ystäväsi. Se, että tunnet pakonomaista tarvetta miellyttää sairaan yhteiskunnan sairasta kulttuuria, tekee ainoastaan sinut itsesi sairaaksi. Irrottautumalla kulttuuristasi henkisesti lasket harteiltasi valtavan taakan. Omavireisesti ajattelevan ihmisen ei tarvitse täyttää kieroutuneen kulttuurinsa odotuksia. Omavireisesti ajattelevan ihmisen ei työttömäksi jäätyään tarvitse tarttua pulloon saati masentua. Sen sijaan hän voi käyttää kaiken lisääntyneen vapaa-aikansa itsensä toteuttamiseen ja itsestään huolehtimiseen.
Työttömyys ei ole todellinen yhteiskunnallinen ongelma. Todellinen ongelmamme on niukkuuden ja täystyöllisyyden sekä pelon ja pakon varaan rakentunut yhteiskuntamme, joka kierouttaa kulttuurimme eikä voi sallia teknologian mahdollistaman vapaa-ajan, hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden leviävän kaikkien ihmisten hyödyksi.
Kulttuurisi ei ole ystäväsi. Se, että tunnet pakonomaista tarvetta miellyttää sairaan yhteiskunnan sairasta kulttuuria, tekee ainoastaan sinut itsesi sairaaksi. Irrottautumalla kulttuuristasi henkisesti lasket harteiltasi valtavan taakan. Omavireisesti ajattelevan ihmisen ei tarvitse täyttää kieroutuneen kulttuurinsa odotuksia. Omavireisesti ajattelevan ihmisen ei työttömäksi jäätyään tarvitse tarttua pulloon saati masentua. Sen sijaan hän voi käyttää kaiken lisääntyneen vapaa-aikansa itsensä toteuttamiseen ja itsestään huolehtimiseen.
Työttömyys ei ole todellinen yhteiskunnallinen ongelma. Todellinen ongelmamme on niukkuuden ja täystyöllisyyden sekä pelon ja pakon varaan rakentunut yhteiskuntamme, joka kierouttaa kulttuurimme eikä voi sallia teknologian mahdollistaman vapaa-ajan, hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden leviävän kaikkien ihmisten hyödyksi.