lauantai 31. joulukuuta 2011

49. Tulevaisuuden yhteiskunta

Toisin kuin niukkuudesta ja ihmisongelmista elinvoimansa saava nykykulttuurimme, joka pyrkii turruttamaan ajattelun ja vetämään ihmisiä henkisesti alaspäin, tulevaisuuden yhteiskunta luo kokonaan toisenlaiset edellytykset paitsi fyysiselle hyvinvoinnille myös henkiselle kasvulle ja kehitykselle.

Vaikka muutos edellyttääkin ihmisiltä tietynlaista yhteiskunnallisen tietoisuuden kasvua ja ajattelutavan muutosta, ei kyse silti ole mistään yli-inhimillisestä, saavuttamattomissa olevasta suorituksesta. Päinvastoin. Perusidea on hyvin yksinkertainen. Riittää, että negatiiviseen yhteiskunnalliseen energiaan liittyvät, pitkälti tiedostamattomat yhteiskunnalliset mekanismit tuodaan tietoisuuden valoon ja korvataan yltäkylläisyyteen tähtäävällä, kaikkia ihmisiä tasapuolisesti hyödyttävällä älykkäällä yhteiskuntasuunnittelulla – positiivisella yhteiskunnallisella energialla.

On kuitenkin turha kuvitella, että tulevaisuuden yhteiskunta olisi täydellinen yhteiskunta, joka yhtäkkiä ratkaisisi kaikki ihmisongelmat ja poistaisi tyystin kaiken kieroutuneen ihmiskäyttäytymisen. Ihmiset voivat aina käyttäytyä kieroutuneesti niin halutessaan, eikä kieroutunutta käytöstä voida koskaan täysin estää rajoittamatta samalla ihmisten vapautta. Niinpä ainoa asia johon voidaan vaikuttaa on kieroutuneen käytöksen esiintymisen todennäköisyys. Nykyinen, niukkuudesta ja ihmisongelmista elinvoimansa saava negatiivinen yhteiskunnallinen energia suorastaan pakottaa ihmiset käyttäytymään kieroutuneesti. Kokonaisvaltaisella älykkäällä yhteiskuntasuunnittelulla negatiivisen käyttäytymisen todennäköisyyttä voidaan kuitenkin huomattavasti laskea. Ajan saatossa se voidaan saada katoamaan lähes kokonaan.

Tulevaisuuden yhteiskunta ei synnytä minkäänlaista rakenteellista palkkiomekanismia ihmisten kieroutuneelle käytökselle. Ei ole enää voitonmaksimointiin perustuvaa liiketoimintaa, jonka kautta kukaan voisi hyötyä ihmisongelmista tai luonnon tuhoutumisesta. Ei niukkuutta, velkaa tai työpakkoa ihmisten käytöstä vääristämässä. Ei byrokratian rattaita inhimillisyyttä runtelemassa. Jos valtaosa ihmisten kieroutuneesta käytöksestä on seurausta perustarpeiden niukkuudesta ja eriarvoisuuden tunteesta, niin tokihan me pyrimme kadottamaan yhteiskunnasta eriarvoisuuden ja niukkuuden – sen sijaan että tyydymme kirjoittamaan lisää lakeja, rakentamaan lisää vankiloita ”rikollisille” ja pidentämään heidän tuomioitaan. Oireiden lievittämisen sijaan keskitytään sairauden parantamiseen.

Ajan saatossa positiivisen yhteiskunnallisen energian varaan rakentuu kokonaan uusi kulttuuri, jonka uudet sukupolvet omaksuvat luonnollisesti kasvaessaan osaksi uutta yhteiskuntaa. Heidän silmissään menneisyyden maailma näyttäytyy primitiivisenä ja brutaalina. Uuden sukupolven myötä tarve vanhojen rakenteiden olemassaololle katoaa lopulta kokonaan. Ihmiskunnan painajainen loppuu.

Kun ihmisten ei enää tarvitse tehdä päivästä toiseen työtä vain pysyäkseen hengissä eikä ketään tarvitse enää pelotella tai pakottaa mihinkään, pääsevät ihmiset vihdoin toteuttamaan korkeampia tarpeitaan. Pelon ja pakon sijaan ihmiset tekevät työtään tiedon nälkänsä, uteliaisuutensa ja sisäisen tyydytyksensä ohjaamina. Kaikki työ on mielekästä, antoisaa ja – mikä tärkeintä – yleishyödyllistä. Kaikki tasapainoisen ja positiivisesti virittyneen resurssienhallintajärjestelmän puitteissa tehty työ tuottaa konkreettista hyvinvointia paitsi tekijälle itselleen myös kaikille muille ihmisille. Tämä on korkein saavutettavissa oleva palkkio. Tulevaisuuden yhteiskunnassa ihmisiä arvostetaan sen perusteella, kuinka he ovat edistäneet ihmiskunnan hyvinvointia – sen sijaan, että tarkkailtaisiin kuinka paljon ihmiset ovat tienanneet rahaa. Rahan varaan rakentunut palkkiomekanismi, jossa ihminen voi rikastua hyötymällä ihmisten tai ympäristön pahoinvoinnista, paljastuu luonteeltaan hyvin primitiiviseksi.

Koko kulttuuri muuttuu tavalla, jota nykyihmisen on vielä vaikea käsittää. Tulevaisuuden yhteiskunta koostuu vapaista ihmisyksilöistä, jotka toteuttavat monimutkaisia hankkeita ja vaikuttavat yhteiskunnalliseen toimintaan ilman muodollista organisaatiota, hierarkkisuutta, johtajuutta tai päätöksentekojärjestelmää, mutta jotka itsenäisesti organisoituessaan yltävät yhtä hyviin ja vielä parempiin lopputuloksiin kuin perinteisten järjestäytymistapojen avulla.

Kun ihmisten hyvinvointi ei ole enää sidottu rahaan ja kun kaikki vastenmieliset työtehtävät on automatisoitu, ketään ei voi eikä tarvitse pakottaa tai houkutella mihinkään. Ihmiset hakeutuvat luontaisesti omien kiinnostuksenkohteidensa pariin. Sinun tai perheesi hyvinvointi ei ole riippuvainen oman työsi onnistumisesta. Kaikkien ihmisten hyvinvointi on taattu jo lähtökohtaisesti. Niinpä ihmiset osallistuvat yhteiskunnan hyvinvoinnin muodostamiseen puhtaasti sisäisen tyydytyksen palkitsemina. Raha ei ole toiminnan moottori, vaan itse tekeminen. Aidosti arvokas ja yleishyödyllinen työ palkitsee tekijänsä. Kaikki tapahtuu vapaaehtoisesti. Silti – tai juuri sen vuoksi – ihmiset ottavat osaa yhteisen hyvän tuottamiseen enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Enää tulevaisuus ei näytä uhkaavalta ja ahdistavalta. Kun inhimillisen hyvinvoinnin ja luonnontieteellisen ymmärryksen välinen suhde oivalletaan ja kun tuota ymmärrystä sitten sovelletaan älykkääseen yhteiskuntasuunnitteluun, paljastuu rahan, talouden ja politiikan valhe vihdoin kaikessa laajuudessaan. Kaikki menneen maailman kurjuus ja kärsimys paljastuvat pohjimmiltaan itse aiheutetuiksi. Ne pysyivät hengissä vain ihmisten tiedostamattomuuden turvin. Ihmiskunnan yhteiskuntaevoluution suurin yksittäinen murros on käynnistynyt. Typertyneinä ihmiset tulevat muistelemaan mennyttä maailmaa, jossa ihmisten hyvinvointi oli kiinteästi sidottu ihmisten pahoinvointiin; jossa niukkuutta ja ihmisongelmia ylläpidettiin rakenteellisesti. Kuinka kaukaiselta ja vieraalta se heidän silmissään nyt näyttääkään.