perjantai 23. joulukuuta 2011

42. Sotaa rauhan ja turvallisuuden nimissä

Sota on epäilemättä maailman paras bisnes. Sota kuluttaa ihmisten lisäksi kaikkea sitä mitä tehtaat tuottavat. Paras liiketoiminta syntyy silloin, kun pääsee rahoittamaan ja aseistamaan sodan molempia osapuolia ja lopulta jälleenrakentamaan maan kaiken hävityksen jälkeen. Jos valloitetussa maaperässä on paljon luonnonrikkauksia, öljy- ja kaivosteollisuuden omistaminen käy myös kannattavaksi.

Vuonna 2003 alkanut ja vuoden 2011 lopulla päättyneeksi julistettu Irakin sota tuli maksamaan operaatioon osallistuneen liittouman maiden veronmaksajille yhteensä tuhansia miljardeja dollareita, keskimäärin noin 196 miljoonaa euroa päivässä. Kyse on melkoisesta tulonsiirrosta sotateollisuuden hyväksi. Kaikki tuo raha kasvatti tietysti myös bruttokansantuotetta, mikä talouden kieroutuneiden mittareiden mukaan tarkoittaa lisääntynyttä hyvinvointia.

Mutta jos unohdetaan hetkeksi kaikki valtakulttuurin ylläpitämä kieroutuneisuus ja pohdiskellaan hetki sitä, kuka saattaakaan käytännössä toteen kaiken pahuuden maailmassa. Eikö hän tyypillisesti ole aina yleensä joku isänmaallinen, kaikkeen hyvään ja kauniiseen uskova kunnon kansalainen, joka valtaeliitin antamaan varmuuteen nojautuen syrjäyttää oman järkensä ja omatuntonsa, ponnistaa voimansa äärimmilleen ja tekee sen mitä on tehtävä rauhan, demokratian ja vapauden nimissä varmistaakseen tuleville sukupolville näin paremman elämän? Kun isänmaalliselle kansalaiselle annetaan tehtävä, niin totta kai hän sellaisen toteuttaa. Onhan hänen täytettävä paitsi omat odotuksensa itsestään urhoollisena ja isänmaallisena soturina myös asetovereidensa odotukset sekä kotona häntä odottavien, samalla kansallis-isänmaallisella propagandalla suggeroitujen, ystävien ja sukulaisten odotukset. Ihmisten tappaminen on aina vain pelkkä väliaikaistoimenpide suurempien tavoitteiden – yleensä aina ikuisen rauhan ja väkivallattomuuden – tiellä.

Eivät siis tyrannit tee orjia vaan orjat tyranneja. Orjat, jotka sokeana seuraavat ja palvelevat isäntäänsä. Orjat, jotka eivät kykene kyseenalaistamaan ajan henkeä. Orjat jotka eivät koskaan ole ajatelleet itsenäisesti ainoatakaan ajatusta loppuun saakka vaan ovat pureksimatta nielleet annetun varmuuden johtajiensa viisaudesta ja tuon varmuuden nojalla tappavat, raiskaavat ja ryöstävät ihmisiä vapaamman, kauniimman ja rauhallisemman maailman puolesta.

Sodat perustuvat tyypillisesti köyhien, kouluttamattomien, laiskasti ajattelevien, auktoriteettiuskoisten ja sokeaan kyseenalaistamattomaan tottelevaisuuteen alistuvien nuorten miesten laajamittaiseen alistamiseen, hyväksikäyttöön ja tappamiseen isänmaallisuuden valekaapuun puetun taloudellisen ja valtapoliittisen eduntavoittelun nimissä. Yhteiskunnalliset instituutiot kuvailevat näiden julmasti hyväksikäytettyjen ihmisten tekoja sankarillisiksi. Palkinnoksi hirmutöistään he saavat mitaleita, jotka rinnassaan he sitten henkisesti riekaleina palailevat koteihinsa. Kaikki se on paitsi äärimmäisen sairasta myös kovin surullista. Sodissa tehdyt syvästi tiedostamattomat teot johtavat paitsi sodan uhrien pohjattomaan henkiseen tuskaan ja kärsimykseen myös sotilaan omiin painajaisuniin, traumoihin ja masennukseen. Sodassa ei ole mitään sankarillista.