Rotuerottelun
aikoihin sekä Yhdysvalloissa että Etelä-Afrikassa mustilta
ihmisiltä oli lainsäädännöllisesti estetty ihmisarvoinen elämä
yhteiskunnassa. Mustilta oli kielletty pääsy moniin julkisiin
tiloihin. Junissa heille oli järjestetty omat eristetyt
vaunuosastonsa. Ravintolavaunuissa heidät erotettiin verhoin muusta
väestöstä, ja niin edelleen. Vaikka tämä kaikki vaikuttaa meistä
nykypäivänä hyvin kaukaiselta, ei tämä erottelu pohjimmiltaan
eroa mitenkään siitä, mitä tulee ihmisten keskinäisistä
varallisuuseroista kumpuavaan erotteluun.
Taloudellinen
erottelu on keinotekoisin, salakavalin, näkymättömin ja
abstraktein kaikista erottelumuodoista. Se on orjuuden,
kastijärjestelmän, siirtomaavallan ja rotuerottelun jälkeen
viimeinen ihmisiä laillisesti ja laajasti eriarvoistava
yhteiskunnallinen mekanismi maailmassa. Räikeimmin sen vaikutukset
näkyvät niin sanotuissa kehitysmaissa, joissa ihmiset kärsivät
päivittäin kehnon juomaveden, ravinnon, asutuksen, terveydenhuollon
ja koulutuksen tuottamista ongelmista vain sen vuoksi, että heiltä
on rahajärjestelmän synnyttämän keinotekoisen niukkuuden ja
luokkaerottelun keinoin estetty osallisuus näistä inhimillisen
hyvinvoinnin kannalta välttämättömistä perushyödykkeistä.
Menneinä
aikoina orjuutta puolusteltiin väittämällä sitä asioiden
luonnolliseksi tilaksi. Samaa sanovat nykypäivänä monet ihmiset
köyhyydestä. Silti köyhyys, kuten orjuuskaan, ei ole asioiden
luonnollinen tila. Köyhyys on kiinteä osa vain rahajärjestelmää,
eikä rahajärjestelmä ole osa luonnollista järjestelmää.