Yhdysvalloissa,
jossa osa vankeinhoidosta on ulkoistettu yksityisten yritysten
liiketoiminnaksi, vankiloissa viruu enemmän vankeja asukaslukuun
suhteutettuna kuin kolmessa seuraavaksi vankirikkaimmassa maassa
yhteensä. Vuoden 2006 lopussa yhdysvaltalaisissa vankiloissa
tiilenpäitä luki yli 2,25 miljoonaa ihmistä. Sataatuhatta asukasta
kohti Yhdysvalloissa oli 751 vankia, kun hopeasijalle sijoittuneessa
Libyassa vastaava luku oli 217. Iranissa luku oli 212 ja Kiinassa 119
vankia sataatuhatta asukasta kohden.
Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin raportin mukaan Yhdysvaltojen vankiloiden asukkien määrä on noin kuusinkertaistunut 30 vuodessa ja jatkaa yhä vain kasvuaan. Mitä enemmän yhteiskunnassa on köyhyyttä ja rikollisuutta, sitä enemmän uusia vankiloita rakennetaan ja sitä suurempia voittoja yksityiset vankilat takovat. Köyhistä ja kouluttamattomista ihmisistä uusia asiakkaita hamuavan vankilabisneksen suurin yksittäinen kilpailija on valtiollinen sosiaaliturvajärjestelmä. Lobbaamalla valtiollisen sosiaaliturvan leikkauksien ja alati kiristyvän lainsäädännön puolesta ihmisongelmista hyötyvät instituutiot ajavat köyhiä ihmisiä yhä ahtaammalle ja sitä kautta myös yhä enenevässä määrin yksityisten vankiloiden asiakkaiksi. Yhdysvalloissa vankeinhoidon sanotaankin korvanneen yhteiskunnan huonompiosaisen kansanosan sosiaaliturvan. Köyhät ihmiset täyttävät tärkeää tehtävää paitsi keskiluokan pelotteena myös yhteiskunnallisen väkivaltakoneiston (poliisin ja armeijan) sekä alati kiristyvän lainsäädännön oikeutuksen puolustajina. Mitä kehnompi sosiaaliturva, sitä enemmän rikollisuutta. Mitä enemmän rikollisuutta, sitä turvattomampi yhteiskunta. Mitä turvattomampi yhteiskunta, sitä enemmän valtaa järjestystä ylläpitäville instituutioille ja sitä suuremmat voitot vankilabisnekselle. Ja niin piiri pieni pyörii. Pyörii ja kasvaa alati pyöriessään.
USA on luokkaerojen luvattu maa, jossa luokkien välinen liikkuvuus on lähestulkoon olematonta. Yhdysvalloissa köyhät ja kouluttamattomat ihmiset ajetaan järjestelmän taholta umpikujaan, jossa heillä on jäljellä lopulta enää vain kaksi vaihtoehtoa. He voivat joko yrittää elättää itsensä ja perheensä hanttihommia tai pikkurikoksia tehden – tietäen päätyvänsä lopulta joko vankilaan tai ennenaikaiseen hautaan – tai sitten he voivat tehdä totaalisen täyskäännöksen ja vaihtaa epäsäännöllisen elämänsä kuriin ja järjestykseen liittymällä armeijaan.
USA:n armeija on anteeksiantava, hyväntahtoinen ja huolehtiva. Armeija ei muistele alokkaiden menneisyyttä saati aiemmassa elämässä tehtyjä pikkurikoksia. Armeija ei tee eroa rotujen, uskontojen tai luokkien välillä vaan kohtelee kaikkia värvättyjä alokkaitaan tasa-arvoisesti. Olitpa rikas taikka köyhä, musta taikka vaalea, homo taikka hetero olet aina tervetullut armeijaan. Armeija antaa alokkailleen mahdollisuuden aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä. Armeija tarjoaa koulutuksen, terveydenhuollon, lastenhoidon, eläkkeen, ruuan, vaatetuksen, kuljetuksen ja majoituksen. Kun päälle vielä lasketaan sotilaalle maksettu päiväraha, nousee etuuksien yhteenlaskettu arvo jopa sataantuhanteen dollariin vuodessa. Eikä sotilaalta vaadita mitään muuta kuin sokeaa uskollisuutta ja tottelevaisuutta.
Vuonna 1998 tehdyn tutkimuksen mukaan noin kaksi kolmasosaa kaikista Yhdysvaltojen armeijan alokkaista kertoi liittyneensä armeijaan tulevaisuuden opiskelupaikkaa tai siviiliammattia silmällä pitäen. Monelle yhdysvaltalaisnuorelle asepalvelus on käytännössä ainoa mahdollinen tie kelvolliseen koulutukseen ja kunnolliseen elämään. Määrätty palvelusaika Yhdysvaltojen armeijassa oikeuttaa sotilaan erilaisten opiskelija-apurahojen anomiseen, joita puolestaan tarvitaan kymmeniin tuhansiin dollareihin nousevien lukukausimaksujen kattamiseen. Usein jo pelkkä armeijassa saatu ilmainen koulutus antaa eväät kunnollisiin siviilielämän ammatteihin. Niinpä monille huono-osaisille ihmisille ainoaksi mahdollisuudeksi jää armeijaan liittyminen. Heidän täytyy matkustaa kaukaisiin maihin tappamaan vielä itseäänkin huono-osaisempia ihmisiä lunastaakseen itselleen yhteiskuntansa hyväksynnän ja omalle jälkikasvulleen rauhallisen, turvallisen ja tasapainoisen lapsuuden.
Sotilasmahdin ylläpito on suurin yksittäinen menoerä Yhdysvaltojen liittovaltion budjetissa. Käytännössä se tarkoittaa valtion suoraa tulonsiirtoa maan sotateollisuudelle. Sotateollisuuden osakkeet ovat listattuina New Yorkin pörssissä, minkä seurauksena myös miljoonat tavalliset piensijoittajat saavat osakkeiden arvonnousun ja osinkojen kautta suoraa taloudellista hyötyä maansa sodankäynnistä. Lisäksi Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo heijastuu myös muiden teollisuudenalojen menestykseen parantaen muun muassa raaka-aineiden saatavuutta miehitetyistä maista saatujen luonnonresurssien johdosta.
Kaiken kaikkiaan USA:n sotateollisuus työllistää suoraan tai välillisesti yhteensä noin viisi miljoonaa kansalaista. Tämä tarkoittaa yli neljää prosenttia maan työväestöstä. Kun ajattelet, minkälaisen reaktion yksittäisten yritysten toimeenpanemat satojen ihmisten lomautukset tai irtisanomiset saavat aikaan kotimaisessa mediakentässämme ja kun vertaat sitä mielessäsi satojen miljardien dollareiden sotabisnekseen, alat saada jonkinlaisen käsityksen niistä mekanismeista jotka todellisuudessa ylläpitävät maailmassa sotia, mutta jotka virallinen uutistoimitus jättää järjestelmällisesti huomioimatta. Kyse on voitonmaksimoinnin ongelmasta eli pohjimmiltaan rahan ongelmasta. Sodat, niukkuus ja kurjuus ovat kiinteä osa ihmisongelmista hyötyvää, voiton maksimointiin perustuvaa rahajärjestelmää. Tämä sama ongelma koskee kaikkia rahajärjestelmiä. Siksi muutosta on haettava rahajärjestelmän ulkopuolelta. On omaksuttava kokonaan uusi ajattelutapa.
Sodat, köyhyys ja planeettamme resurssien tuhlaus eivät tule koskaan loppumaan maailmasta minkään institutionalisoituneen ihmisoikeus-, eläinoikeus- tai luonnonsuojelujärjestön toimesta. Ne eivät tule loppumaan myöskään minkään poliittisten tai taloudellisten hyväntahdoneleiden seurauksena. Kansanäänestykset ovat merkityksettömiä. Mielenosoitukset eivät muuta mitään. Kaikki se työ, mitä teet järjestelmän sisällä, ei tule koskaan johtamaan todelliseen muutokseen. Niin kauan kuin olet sokea rahajärjestelmän ja siitä kumpuavan negatiivisen yhteiskunnallisen energian mekanismeja kohtaan olet omiasi ainoastaan vahvistamaan ja ylläpitämään asioiden vallitsevaa tilaa.
Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin raportin mukaan Yhdysvaltojen vankiloiden asukkien määrä on noin kuusinkertaistunut 30 vuodessa ja jatkaa yhä vain kasvuaan. Mitä enemmän yhteiskunnassa on köyhyyttä ja rikollisuutta, sitä enemmän uusia vankiloita rakennetaan ja sitä suurempia voittoja yksityiset vankilat takovat. Köyhistä ja kouluttamattomista ihmisistä uusia asiakkaita hamuavan vankilabisneksen suurin yksittäinen kilpailija on valtiollinen sosiaaliturvajärjestelmä. Lobbaamalla valtiollisen sosiaaliturvan leikkauksien ja alati kiristyvän lainsäädännön puolesta ihmisongelmista hyötyvät instituutiot ajavat köyhiä ihmisiä yhä ahtaammalle ja sitä kautta myös yhä enenevässä määrin yksityisten vankiloiden asiakkaiksi. Yhdysvalloissa vankeinhoidon sanotaankin korvanneen yhteiskunnan huonompiosaisen kansanosan sosiaaliturvan. Köyhät ihmiset täyttävät tärkeää tehtävää paitsi keskiluokan pelotteena myös yhteiskunnallisen väkivaltakoneiston (poliisin ja armeijan) sekä alati kiristyvän lainsäädännön oikeutuksen puolustajina. Mitä kehnompi sosiaaliturva, sitä enemmän rikollisuutta. Mitä enemmän rikollisuutta, sitä turvattomampi yhteiskunta. Mitä turvattomampi yhteiskunta, sitä enemmän valtaa järjestystä ylläpitäville instituutioille ja sitä suuremmat voitot vankilabisnekselle. Ja niin piiri pieni pyörii. Pyörii ja kasvaa alati pyöriessään.
USA on luokkaerojen luvattu maa, jossa luokkien välinen liikkuvuus on lähestulkoon olematonta. Yhdysvalloissa köyhät ja kouluttamattomat ihmiset ajetaan järjestelmän taholta umpikujaan, jossa heillä on jäljellä lopulta enää vain kaksi vaihtoehtoa. He voivat joko yrittää elättää itsensä ja perheensä hanttihommia tai pikkurikoksia tehden – tietäen päätyvänsä lopulta joko vankilaan tai ennenaikaiseen hautaan – tai sitten he voivat tehdä totaalisen täyskäännöksen ja vaihtaa epäsäännöllisen elämänsä kuriin ja järjestykseen liittymällä armeijaan.
USA:n armeija on anteeksiantava, hyväntahtoinen ja huolehtiva. Armeija ei muistele alokkaiden menneisyyttä saati aiemmassa elämässä tehtyjä pikkurikoksia. Armeija ei tee eroa rotujen, uskontojen tai luokkien välillä vaan kohtelee kaikkia värvättyjä alokkaitaan tasa-arvoisesti. Olitpa rikas taikka köyhä, musta taikka vaalea, homo taikka hetero olet aina tervetullut armeijaan. Armeija antaa alokkailleen mahdollisuuden aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä. Armeija tarjoaa koulutuksen, terveydenhuollon, lastenhoidon, eläkkeen, ruuan, vaatetuksen, kuljetuksen ja majoituksen. Kun päälle vielä lasketaan sotilaalle maksettu päiväraha, nousee etuuksien yhteenlaskettu arvo jopa sataantuhanteen dollariin vuodessa. Eikä sotilaalta vaadita mitään muuta kuin sokeaa uskollisuutta ja tottelevaisuutta.
Vuonna 1998 tehdyn tutkimuksen mukaan noin kaksi kolmasosaa kaikista Yhdysvaltojen armeijan alokkaista kertoi liittyneensä armeijaan tulevaisuuden opiskelupaikkaa tai siviiliammattia silmällä pitäen. Monelle yhdysvaltalaisnuorelle asepalvelus on käytännössä ainoa mahdollinen tie kelvolliseen koulutukseen ja kunnolliseen elämään. Määrätty palvelusaika Yhdysvaltojen armeijassa oikeuttaa sotilaan erilaisten opiskelija-apurahojen anomiseen, joita puolestaan tarvitaan kymmeniin tuhansiin dollareihin nousevien lukukausimaksujen kattamiseen. Usein jo pelkkä armeijassa saatu ilmainen koulutus antaa eväät kunnollisiin siviilielämän ammatteihin. Niinpä monille huono-osaisille ihmisille ainoaksi mahdollisuudeksi jää armeijaan liittyminen. Heidän täytyy matkustaa kaukaisiin maihin tappamaan vielä itseäänkin huono-osaisempia ihmisiä lunastaakseen itselleen yhteiskuntansa hyväksynnän ja omalle jälkikasvulleen rauhallisen, turvallisen ja tasapainoisen lapsuuden.
Sotilasmahdin ylläpito on suurin yksittäinen menoerä Yhdysvaltojen liittovaltion budjetissa. Käytännössä se tarkoittaa valtion suoraa tulonsiirtoa maan sotateollisuudelle. Sotateollisuuden osakkeet ovat listattuina New Yorkin pörssissä, minkä seurauksena myös miljoonat tavalliset piensijoittajat saavat osakkeiden arvonnousun ja osinkojen kautta suoraa taloudellista hyötyä maansa sodankäynnistä. Lisäksi Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo heijastuu myös muiden teollisuudenalojen menestykseen parantaen muun muassa raaka-aineiden saatavuutta miehitetyistä maista saatujen luonnonresurssien johdosta.
Kaiken kaikkiaan USA:n sotateollisuus työllistää suoraan tai välillisesti yhteensä noin viisi miljoonaa kansalaista. Tämä tarkoittaa yli neljää prosenttia maan työväestöstä. Kun ajattelet, minkälaisen reaktion yksittäisten yritysten toimeenpanemat satojen ihmisten lomautukset tai irtisanomiset saavat aikaan kotimaisessa mediakentässämme ja kun vertaat sitä mielessäsi satojen miljardien dollareiden sotabisnekseen, alat saada jonkinlaisen käsityksen niistä mekanismeista jotka todellisuudessa ylläpitävät maailmassa sotia, mutta jotka virallinen uutistoimitus jättää järjestelmällisesti huomioimatta. Kyse on voitonmaksimoinnin ongelmasta eli pohjimmiltaan rahan ongelmasta. Sodat, niukkuus ja kurjuus ovat kiinteä osa ihmisongelmista hyötyvää, voiton maksimointiin perustuvaa rahajärjestelmää. Tämä sama ongelma koskee kaikkia rahajärjestelmiä. Siksi muutosta on haettava rahajärjestelmän ulkopuolelta. On omaksuttava kokonaan uusi ajattelutapa.
Sodat, köyhyys ja planeettamme resurssien tuhlaus eivät tule koskaan loppumaan maailmasta minkään institutionalisoituneen ihmisoikeus-, eläinoikeus- tai luonnonsuojelujärjestön toimesta. Ne eivät tule loppumaan myöskään minkään poliittisten tai taloudellisten hyväntahdoneleiden seurauksena. Kansanäänestykset ovat merkityksettömiä. Mielenosoitukset eivät muuta mitään. Kaikki se työ, mitä teet järjestelmän sisällä, ei tule koskaan johtamaan todelliseen muutokseen. Niin kauan kuin olet sokea rahajärjestelmän ja siitä kumpuavan negatiivisen yhteiskunnallisen energian mekanismeja kohtaan olet omiasi ainoastaan vahvistamaan ja ylläpitämään asioiden vallitsevaa tilaa.
Kaikki
vastustus, oli se sitten järjestelmään sopeutunutta,
organisoitunutta vastustusta tai järjestelmään sopeutumatonta,
väkivaltaan ja kaaokseen perustuvaa vastustusta, muuttuu lopulta
aina järjestelmää ylläpitäväksi energiaksi. Negatiivista
energiaa hyväksikäyttävä järjestelmä saa elinvoimansa ihmisten
negatiivisesta energiasta. Niinpä kaikki vastustaminen on turhaa.
Pelkkä vastustaminen ilman kokonaisvaltaista tietoisuuden muutosta
ei muuta mitään.