Taloustieteellisen ajattelun lähtökohtana voidaan pitää oletusta kaikkien talousyksiköiden pyrkimyksestä ikuiseen ja alati kiihtyvään kasvuun, kulutukseen ja omaneduntavoitteluun suljetussa ja rajallisessa järjestelmässä, vailla minkäänlaista sisäänrakennettua kunnioitusta planeetan omaa älykkyyttä – elämää ylläpitävää tasapainon ja harmonian älykkyyttä – kohtaan. Tämä taloustieteisiin perustuva resurssienhallinnan älykkyys on yhteistä kaikille maailman valtioille riippumatta siitä, nimittävätkö ne yhteiskuntaansa kapitalistiseksi, kommunistiseksi, demokraattiseksi, fasistiseksi, sosialistiseksi tai joksikin sekoitukseksi niiden väliltä. Jotain hyvin perustavanlaatuista on siis mennyt pieleen jo hyvin varhaisessa vaiheessa; jo paljon ennen kuin ensimmäistäkään yhteiskunnallista instituutiota on pystytetty; jo paljon ennen kuin ensimmäistäkään poliittista tai taloudellista päätöstä on tehty; jo paljon ennen kuin yksikään byrokratian ratas on pyörähtänyt.
Ongelma on rahassa ja rahan mukana tulevassa resurssienhallinnan älykkyydessä – taloudellisessa älykkyydessä – joka otetaan kulttuurista ja kansallisuudesta riippumatta aina annettuna, kuin luonnonlakien veroisena kyseenalaistamattomana tosiasiana. Rahan älykkyys määrittää paitsi yhteiskunnan perusrakenteet myös yhteiskunnan pelin hengen. Kaikki, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, tapahtuu lopulta aina rahan määrittämän taloudellisen järkevyyden ja taloustieteellisen älykkyyden hengessä. Mitä sitten on taloustieteellinen älykkyys? Minkälaiselle perustalle rahajärjestelmän päälle rakentuneet yhteiskuntamme ovat todellisuudessa rakentuneet?
Ainoa luonnossa tavattu elämänmuoto, joka taloustieteellisen älykkyyden ihanteen tavoin pyrkii ikuiseen ja loputtomaan kasvuun vailla minkäänlaista kunnioitusta elämää ylläpitäviä tasapainon ja harmonian lakeja kohtaan, on syöpä. Rajattomaan kasvuun pyrkivä taloustieteellinen älykkyys on pohjimmiltaan syöpäkasvaimen älykkyyttä.
-----------
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.