tiistai 22. marraskuuta 2011

15. Rahan ja politiikan liitto

Nykyaikana puhumme poliitikkojen lobbaamisesta – aivan kuin uusi termi sanalle ”lahjonta” tekisi korruptiosta jotenkin hyväksyttävämpää. Olemme myös oppineet pitämään kansanedustajien vaalirahoitusta jotenkin asiaan kuuluvana, vaikka kyse on päivänselvästä korruptiosta. Poliitikko, joka saa rahoitusta finanssimaailmalta, ei tietenkään edusta kansaa vaan finanssimaailmaa. Mitä suurempi osa edustajan vaalibudjetista on ulkopuolista rahoitusta, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kansanedustaja kuuntelee päätöksiä tehdessään rahoittajiaan äänestäjiensä sijaan. Rahan ja politiikan liitossa suunnan ja tahdin määrää lopulta aina raha.

Edustuksellinen demokratia on rakentunut rahajärjestelmän päälle ja on sen vuoksi rahan mekanismeille alisteinen. Se voi ohjata pelin kulkua vain sille annettujen valtuutusten puitteissa. Itse rahaan tai globaalin markkinatalouden pelisääntöihin presidentillä, pääministerillä, eduskunnalla tai virkamiehillä ei ole mitään sananvaltaa. Rahan mekanismien ajama globalisaation kasvoton mörkö ei välitä siitä, kuinka yksittäiset valtiot hoitavat omat sisäiset asiansa, kunhan ne kaikki pelaavat samaa peliä ja käyttävät samaa velkaperusteista rahaa. Niin on kaikkialla. Kaikkien kansojen kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan osa yhtä ja samaa talous- ja rahajärjestelmää riippumatta kielestä, kulttuurista, valuutasta, valtioiden rajoista tai siitä, nimitämmekö yhteiskuntaamme kommunistiseksi, kapitalistiseksi, fasistiseksi, sosialistiseksi tai demokraattiseksi. Politiikka on pelkkää valtioiden sisäistä hienosäätöä. Olemme osa samaa velkaan perustuvaa rahajärjestelmää, ja äänestämme sen puolesta joka ikinen kerta kun käytämme rahaa. Me elämme maailmassa, jossa rahan valta määrää yhteiskuntien suunnan ja on kaiken muun vallan yläpuolella. Rahan älykkyys – syöpäkasvaimen älykkyys – on kaiken käytännön tason päätöksenteon perusta.

Niinpä kansa, joka ei osaa kyseenalaistaa rahajärjestelmäänsä, ei ole pohjimmiltaan vapaa. Kansa, joka ottaa rahan kaikkine mekanismeineen ennalta määrättynä ja annettuna ja pitää sitä sellaisenaan luonnollisena ja muuttumattomana tosiasiana, kohdistaa kaiken yhteiskunnallisen katkeruutensa poliitikkoja kohtaan. Näin heidät on valtion koululaitoksen taholta opetettu tekemään. Heille on uskoteltu, että kaikki kansakuntaa koskeva päätösvalta on poliitikoilla. Mutta poliitikot voivat tehdä päätöksiä vain raha- ja talousjärjestelmän määräämän kapean putken sisällä. Tuo putki osoittaa aina samaan suuntaan täysin riippumatta siitä, mikä poliittinen puolue on vallassa. Vaikka rahan ja talouden mekanismit määräävät yhteiskunnan suunnan ja pelin hengen täysin suvereenisti, ei tavallinen kansa näe niin pitkälle. Sen perspektiivi ulottuu vain poliitikkoihin asti.

Niinpä taloudellisten kriisien yhteydessä poliittiset johtajat vaihtuvatkin tiuhaan ja kansa saa tuntea omaavansa valtaa sitä itseään koskevissa asioissa. Silti mikään ei todellisuudessa muutu poliitikkojen vaihtuessa. Kansakunta taivaltaa yhä edelleen täsmälleen samaan suuntaan kuin ennenkin, yhdessä kaikkien muiden kansakuntien kanssa. Tokihan ymmärrämme, ettei kansakunnan edustuksellinen demokratia voi muuttaa koko finanssimaailman pelisääntöjä – sääntöjä, jotka pohjimmiltaan ovat rahassa itsessään.
Siihen saakka, kun tämä oivalletaan, on poliitikkojen pääasiallisena tehtävä toimia iskuja pehmentävänä puskurina ja näkyvyyden estävänä sumuverhona kansan ja finanssimaailman välillä. Poliitikkojen tärkeimpänä tehtävänä on ylläpitää kansanvallan illuusiota, ottaa finanssimaailmalle tarkoitetut iskut vastaan ja estää rahvasta näkemästä vallan kulissien taakse; ettei maailmantalous olekaan pohjimmiltaan kenenkään hallinnassa; ettei kukaan todellisuudessa tiedä, miten itsetuhoinen, alati kiihtyvä noidankehä pysäytetään.

Poliitikoille maksetaan hyvin siitä hyvästä, että he jaksavat kärsiväisesti kuunnella kansalaisten valituksia, lohdutella heitä epämääräisillä lupauksilla ja valaa uskoa huomispäivään. Näin toimiessaan he antavat täydellisen työrauhan rahan mekanismeja palvelevalle kasvottomalle finanssieliitille ja sitä ohjaavalle taloudelliselle älykkyydelle – syöpäkasvaimen älykkyydelle.