Raha on
luotu kiertämään. Rahan tulee kiertää, koska tilillä tai
käteisenä makaava passiivinen raha ei voi palata pankin varantoihin
luottolaajentumaan, eikä se sellaisena edistä rahan määrän
kasvua ja siitä seuraavaa talouskasvua. Yhä edelleen useimmat
taloustieteen oppikirjat ottavat huomioon yleisön hallussa olevan
käteisen rahan kiertoa hidastavana tekijänä, mutta nyt
luottokorttien, pankkikorttien ja nettipankkien aikana ollaan vihdoin
tultu tilanteeseen, jossa käteistä rahaa on enää häviävän
pieni osuus kaikesta liikkeellä olevasta rahasta, vain alle kaksi
prosenttia. Pankkijärjestelmän tehokkuus hipoo jo
täydellisyyttä.
Käteisen rahan käsittely aiheuttaa kustannuksia ja on esteenä täysin automatisoiduille itsepalvelukassoille. Talouden ja pankkijärjestelmän toiminnan kannalta ihanteellisinta olisi, jos käteistä ei olisi käytössä lainkaan vaan kaikki raha virtaisi bitteinä tietokonejärjestelmissä. Rahaa käytettäisiin luottokorteilla ja se kiertäisi mahdollisimman nopeasti mahdollisimman monta kertaa järjestelmän läpi luottolaajentuen yhä uudelleen ja synnyttäen markkinoille maksimaalisen määrän uutta rahaa ikuisen talouskasvun ravinnoksi.
Viime vuosina monet kauppaketjut ovat siirtyneet yhä automatisoidumpaan rahastukseen. Myyjän tarvitsee enää vain lukea tuotteen viivakoodi viivakoodinlukijallaan, jonka jälkeen asiakas hoitaa maksutapahtuman kortillaan itsenäisesti. Paikoin on jo käytössä henkilökunnasta vapaita itsepalvelukassoja. Lopulta tarvitaan enää vartijoita, jotka valvovat ja tarvittaessa opastavat asiakkaiden itsepalvelua. Nettikaupoissa ei tarvita vartijoitakaan.
Jos finanssimaailma saa päättää asioista – kuten se lopulta aina tekee – tulevaisuudessa kaikki raha on abstraktia, pankkien tyhjästä synnyttämää virtuaalirahaa. Jos luotonlaajennuksen tehokkuus ja pankkien liiketoiminnan voitot halutaan maksimoida, on käteinen raha viimeinen este tämän tavoitteen tiellä.
Siinä missä ihmiset menneinä aikoina pitivät säästäväisyyttä hyveenä, on siitä velkaan perustuvan rahajärjestelmän myötä tullut suoranainen synti. Yhteiskunta on jatkuvassa sotatilassa kulutuksen hidastumista ja talouden näivettymistä vastaan. Kun raha on velkaa ja hyvinvointi sidoksissa taloudessa liikkuvan rahan määrään, on velan ottamisesta ja kuluttamisesta tullut suorastaan isänmaallinen teko. Taloussotaa käydään luottokorteilla.
Käteisen rahan käsittely aiheuttaa kustannuksia ja on esteenä täysin automatisoiduille itsepalvelukassoille. Talouden ja pankkijärjestelmän toiminnan kannalta ihanteellisinta olisi, jos käteistä ei olisi käytössä lainkaan vaan kaikki raha virtaisi bitteinä tietokonejärjestelmissä. Rahaa käytettäisiin luottokorteilla ja se kiertäisi mahdollisimman nopeasti mahdollisimman monta kertaa järjestelmän läpi luottolaajentuen yhä uudelleen ja synnyttäen markkinoille maksimaalisen määrän uutta rahaa ikuisen talouskasvun ravinnoksi.
Viime vuosina monet kauppaketjut ovat siirtyneet yhä automatisoidumpaan rahastukseen. Myyjän tarvitsee enää vain lukea tuotteen viivakoodi viivakoodinlukijallaan, jonka jälkeen asiakas hoitaa maksutapahtuman kortillaan itsenäisesti. Paikoin on jo käytössä henkilökunnasta vapaita itsepalvelukassoja. Lopulta tarvitaan enää vartijoita, jotka valvovat ja tarvittaessa opastavat asiakkaiden itsepalvelua. Nettikaupoissa ei tarvita vartijoitakaan.
Jos finanssimaailma saa päättää asioista – kuten se lopulta aina tekee – tulevaisuudessa kaikki raha on abstraktia, pankkien tyhjästä synnyttämää virtuaalirahaa. Jos luotonlaajennuksen tehokkuus ja pankkien liiketoiminnan voitot halutaan maksimoida, on käteinen raha viimeinen este tämän tavoitteen tiellä.
Siinä missä ihmiset menneinä aikoina pitivät säästäväisyyttä hyveenä, on siitä velkaan perustuvan rahajärjestelmän myötä tullut suoranainen synti. Yhteiskunta on jatkuvassa sotatilassa kulutuksen hidastumista ja talouden näivettymistä vastaan. Kun raha on velkaa ja hyvinvointi sidoksissa taloudessa liikkuvan rahan määrään, on velan ottamisesta ja kuluttamisesta tullut suorastaan isänmaallinen teko. Taloussotaa käydään luottokorteilla.
Jos velkaantuminen ja kuluttaminen on isänmaallista, on velkojen poismaksu ja säästäväisyys tulkittava epäisänmaalliseksi. Näin asiat ja arvostukset voivat muuttua päälaelleen hyvinkin lyhyessä ajassa. Kulutusyhteiskunnassa, jossa raha on velkaperusteista, sankari ei ole enää työn raskaan raataja vaan raskaan sarjan kuluttaja. Tarkemmin ottaen velaksi kuluttaja. Sillä kun kaikki raha on velkaa ja ihmisten hyvinvointi sidottu kiinni rahaan, täytyy jonkun aina velkaantua, jotta toiset voisivat käyttää rahaa ja päästä siten osalliseksi hyvinvoinnista. Näin velan ottajan voidaan nähdä uhrautuvan isänmaansa puolesta uuden lainan allekirjoittaessaan. O tempora, o mores – voi aikoja, voi tapoja!