perjantai 4. marraskuuta 2011

3. Kulta vaihdon välineenä

Kulta on yksi harvoista metalleista, jota esiintyy luonnossa täysin puhtaassa muodossa. Sen kiiltävä, kauniin kellertävä väri loistaa upeasti auringonvalossa, ja se on ulkonäkönsä ja ominaisuuksiensa vuoksi kiehtonut ihmistä aina – ihonväristä ja kulttuurista riippumatta. Siitä on suhteellisen helppo muovata kauniita koruja, ja monissa kulttuureissa kulta onkin muodostunut yhteiskuntaeliitin sosiaalisen statuksen ja varallisuuden symboliksi.

Kulta ei ruostu eikä se muuta muotoaan ajan saatossa. Sitä on luonnossa vain rajallisesti, joten sen arvon äkillisestä romahtamisesta ei ole pelkoa. Kulta on suhteellisen raskas metalli, mutta luontaisen niukkuutensa tähden sitä on aina liikkeellä vain vähän sen kysyntään nähden. Sen vuoksi pienikin määrä kultaa on arvokasta, mikä tekee suurenkin omaisuuden kuljettamisen ja varastoimisen suhteellisen helpoksi. Kullan hyvää mainetta arvon säilyttäjänä kuvastaa esimerkiksi se, että jo muutaman tuhannen vuoden ajan yhdellä unssilla, eli noin 31 grammalla kultaa, on ollut mahdollista teettää räätälillä hyvälaatuinen miehen puku. Niin on myös tänä päivänä.

Vaikka kulta onkin kaikkina aikoina ollut ominaisuuksiensa puolesta yksi parhaista luonnon tarjoamista vaihdon välineistä, on se silti pohjimmiltaan pelkkää pehmeää metallia. Ennen kullan teollista hyödyntämistä kullalla ei ollut muuta virkaa kuin kimaltaa päivänvalossa. Pimeässä siitä ei ollut sitäkään iloa. Se oli liian pehmeää teräaseen raaka-aineeksi, eikä siitä voinut rakentaa suojaa yöksi kylmyyttä tai petoja vastaan. Jos ihminen joutuisi yksin keskelle polttavaa erämaata nälän, janon ja petojen ympäröimiksi, ei kullasta olisi ihmiselle mitään hyötyä.

Kullan arvo perustui ihmisten sanattomaan sopimukseen sen arvosta. Kulta, niin kuin raha ylipäänsä, on arvokasta ainoastaan niin kauan kuin ympärillä elävä ihmisyhteisö uskoo sen arvoon ja on valmis käyttämään sitä vaihdon välineenä.

Vaikka kullalla ei sellaisenaan ollut ihmiselle mitään arvoa, täytti se silti kaikki muut rahalta vaadittavat ominaisuudet, ja koska mitään parempaakaan vaihtoehtoa ei ollut tarjolla, tuli siitä pian yhteisesti hyväksytty vaihdon väline ja arvon mitta ihmisten kanssakäymistä helpottamaan. Kultasepät sulattivat kultaa, kaatoivat sitä valumuotteihin ja valmistivat siitä standardikokoisia kultakolikoita. Kultaraha oli syntynyt.

Ihmisten yhteinen sopimus kullasta virallisena vaihdon välineenä nopeutti ja helpotti kaupankäyntiä. Jos esimerkiksi kalastajalla oli ennen ollut vaikeuksia vaihtaa kalojaan muihin hyödykkeisiin, tarvitsi hänen enää vain mennä markkinoille ja vaihtaa kalansa kultaan. Kun hänellä oli kultaa, hän saattoi asioida ongelmitta sekä myllärin, suutarin, räätälin, sepän, metsästäjän että kauppiaan kanssa. Jos hän ei juuri sillä hetkellä tarvinnut mitään, saattoi hän säästää kultansa hamaan tulevaisuuteen voiden luottaa siihen, ettei kulta menettänyt vuosienkaan kuluessa arvoaan ihmisten mielissä.