lauantai 5. marraskuuta 2011

4. Kaupunkivaltioiden synty

Yhteisen rahan synnyn seurauksena tavaroiden vaihto kasvoi ja ihmisten hyvinvointi parani. Lisääntyneen vaihdon vuoksi ihmisten kannatti muuttaa asumaan yhä lähemmäs markkinapaikkaa. Markkinapaikkojen ympärille muodostui kyliä ja kylistä kaupunkeja. Yhä edelleen ihmiset tarvitsivat ruokaa, juomaa ja suojaa, mutta nyt kulta oli kiinteästi sidottu näihin välttämättömyyshyödykkeisiin. Saadakseen välttämättömyyshyödykkeitä kaupungissa asuva ihminen tarvitsi ensiksi kultaa, mikä teki nyt myös kullasta epäsuorasti välttämättömyyshyödykkeen.

Toisin kuin ruoka tai vesi, kulta ei pilaantunut varastoissa, eikä sitä sen vuoksi voinut olla koskaan liikaa. Päinvastoin, mitä enemmän kultaa ihminen omisti, sitä helpommaksi hänen elämänsä kaupungeissa kävi, sillä ihmiset, joilla vastaavasti oli puutetta kullasta, olivat valmiita tekemään palveluksia niille ihmisille, joille kultaa oli kertynyt ylen määrin.

Kaupungissa nälkää tuntevan ihmisen ei tarvinnut enää osata virittää metsästys-, kalastus- tai sadonkorjuuvälineistöään tyydyttääkseen omaa ravinnontarvettaan. Sen sijaan nälkäinen kaupunkilainen hakeutui niiden ihmisten puheille, jotka omistivat kultaa, ja pyysi saada tehdä heille palveluksia kultaa vastaan.

Kullan omistajilla oli nyt etu puolellaan. He olivat kyllin viisaita maksaakseen tehdystä työstä sen verran, että työläiset saivat elinkustannuksensa katetuiksi, mutta samalla kuitenkin niin vähän, että työläisten oli palattava takaisin heti seuraavana päivänä. Näin syntyi päivästä toiseen työtä tekevä työväestö. Niukkuuden pakottamina ja luonnosta vieraantuneina heidän oli päivästä toiseen myytävä itseään ja omaa vapaa-aikaansa pitääkseen hengissä sekä itsensä että perheensä.

Kaupunkikulttuuri ja raha vaihdon välineenä synnyttivät ihmisyhteisöihin täysin uusia ammatteja. Ihminen, joka oli luontaisesti taitava viihdyttäjä, saattoi tienata elantonsa viihdetaiteilijana. Kovanyrkkiset ja -luontoiset nuoret miehet saattoivat puolestaan luoda itselleen elannon taistelemalla aidatussa kehässä toisiaan vastaan. Matemaattisesti lahjakkaat yksilöt palvelivat varakkaita ihmisiä parhaiten huolehtimalla heidän varallisuudestaan, kun taas nuoret ja kauniit naiset sopeutuivat parhaiten heidän seuralaisikseen. Aina löytyi myös niitä, jotka olivat valmiit suorittamaan rikoksia rahan houkuttamina. Niinpä kaikki mitä kaupungeissa tapahtui sai pohjimmiltaan elinvoimansa rahasta. Ja koska raha sellaisenaan ei pitänyt sisällään mitään moraalisääntöjä, pitivät monet entisaikojen ihmiset kaupunkeja varsinaisina synnin ja paheiden pesinä.

Koska raha kannusti ihmisiä yleishyödyllisten tavoitteiden lisäksi myös yhteisölle haitalliseen käytökseen, tuli rahalle kehittää vastavoima. Syntyi tarve lainsäädännölle. Lainsäädäntö määritteli ihmisille rajat, joiden puitteissa heidän tuli rahajärjestelmän sisällä toimia. Mutta lainsäädäntö yksin ei riittänyt. Lainsäädäntö synnytti tarpeen myös lainsäätäjistä erilliselle oikeuslaitokselle. Oikeuslaitos puolestaan tarvitsi rangaistuslaitosta, joka puolestaan tarvitsi poliiseja ja vartijoita ylläpitämään kuria ja järjestystä. Kaikki nämä laitokset tarvitsivat toimiakseen verotuloja, mikä synnytti tarpeen verotuslaitokselle, mikä puolestaan edellytti lainsäätäjiltä ja virkamiehiltä hyllymetreittäin uutta verolainsäädäntöä. Kaikki prosessissa syntyneet virastot ja laitokset synnyttivät tarpeen yhä uusille virastoille ja laitoksille ja kaikkiin niihin tarvittiin virkamiehiä. Yhtäkkiä rahajärjestelmän päälle rakentuneen yhteiskunnan varaan oli rakentunut valtava ja monimutkainen, itse itseään ruokkiva ja itse itsensä oikeuttava byrokratiakoneisto. Jokainen, joka ei ”vapaaehtoisesti” suostunut alistumaan valtaapitävän eliitin tahtoon, pakotettiin takaisin ruotuun joko vankeusrangaistuksen tai väkivaltaisen kuoleman uhalla. Kaupunkivaltio oli syntynyt.