Piraattipuolueen
ilmestyminen ensin Ruotsin ja myöhemmin myös Suomen ja muiden
Euroopan maiden puoluerekistereihin herätti kansallisessa
keskustelussa runsaasti kohua ja hämmennystä. Piraatit leimattiin
nimensä mukaisesti rosvojoukoksi.
Mutta
mikä oli tämän rosvojoukon rikos? Digitaalisen informaation ja
kulttuurin vapaa jakaminen? Patenttijärjestelmän kyseenalaistaminen
muun muassa lääkepatenttien osalta, jotta ihmiset köyhissä maissa
eivät enää kuolisi hoidettavissa oleviin sairauksiin?
Yhteiskuntiin keinotekoisesti aiheutetun niukkuuden
kyseenalaistaminen? Yhteiskunnallisen päätöksenteon läpinäkyvyyden
lisääminen? Sananvapauden puolustaminen? Kansalaisiin kohdistuvan
alati kiristyvän valvonnan ja kontrollin vastustaminen?
Näiden asioiden puolustaminen voi todellakin vaikuttaa rikolliselta, mutta ainoastaan jos olet joutunut vaikeasti kieroutuneen kulttuurin suggeroimaksi. Tämä ei suinkaan olisi poikkeuksellista ihmiskunnan historiassa. Niin on tapahtunut ennenkin. Ihmiset ovat tyypillisesti aina täysin sokeita oman aikansa ilmiöille. Vasta myöhemmät sukupolvet pystyvät näkemään selkeästi aikaisempien sukupolvien maailmankatsomuksen vääristymät. Ihmiskunnan historia osoittaa, kuinka järjestelmän unta nukkuva ihminen voi oppia pitämään lähes mitä tahansa ympäristön olosuhteita tai käyttäytymis- ja ajatustottumuksia asioiden normaalina tilana, kun hänet on jonkun hallitsevan ideologian tai instituution keinoin onnistuttu vieroittamaan inhimillisyydestä ja reaalimaailman tosiasioista. Vai uskotko todella, että nykyinen ikuiseen kiihtyvään talouskasvuun ja kulutukseen perustuva yhteiskuntajärjestelmämme lepäisi millään tavoin kestävällä pohjalla?
Maailma on alati kiihtyvän muutoksen tilassa. Sen sijaan yhteiskuntamme perustuu yhä edelleen satoja vuosia vanhojen kankeiden ja muutoshaluttomien instituutioiden varaan. Nykypäivänä (2011) yli 75 prosenttia skandinaavinuorista jakaa sähköistä kulttuuria keskenään. Suunta on sama kaikkialla maailmassa. Syyllistyvätkö he näin tehdessään rikokseen? Vai olemmeko ehkä sittenkin vain suuren kulttuurivallankumouksen kynnyksellä?
Kun digitaalinen tiedosto kopioidaan, ei alkuperäiselle tiedostolle tapahdu mitään. Digitaalinen media mahdollistaa minkä tahansa ohjelmiston, elokuvan, kirjan tai musiikkilevyn – ylipäänsä minkä tahansa digitaalisen tiedoston – vaivattoman jakamisen kaikille ihmiselle ilman ylimääräistä vaivaa ja kustannuksia. Digitaalisen median kopiointi tapahtuu sekunnin murto-osassa, ja alkuperäinen kopio tuotteesta säilyy kopiointiprosessissa täysin vahingoittumattomana.
Nykykulttuurissamme muun muassa ruuan, lääkkeiden, musiikin, elokuvien ja ohjelmistojen yltäkylläisyyden mahdollistaminen sekä informaation vapaa levittäminen katsotaan rikolliseksi toiminnaksi. Mikä siis saa sinut vakuuttuneeksi, ettet vain ole joutunut omalle ajallesi tyypillisen kollektiivisen massahypnoosin uhriksi?
Tiedostojen vapaa kopiointi voi olla rikollista ainoastaan niukkuudesta elinvoimansa saavassa yhteiskunnassa. Mutta eikö ole vähintäänkin arveluttavaa ylläpitää yhteiskunnassa keinotekoista niukkuutta, asettaa kansalaiset keinotekoisesti toinen toisiaan vastaan ja käyttää sitten tätä ahneudesta, itsekkyydestä ja oman edun tavoittelusta syntyvää negatiivista energiaa koko yhteiskunnan käyttövoimana. Eikö siis niukkuudesta elinvoimansa saava yhteiskunta itsessään ole suurin rikos?
Näiden asioiden puolustaminen voi todellakin vaikuttaa rikolliselta, mutta ainoastaan jos olet joutunut vaikeasti kieroutuneen kulttuurin suggeroimaksi. Tämä ei suinkaan olisi poikkeuksellista ihmiskunnan historiassa. Niin on tapahtunut ennenkin. Ihmiset ovat tyypillisesti aina täysin sokeita oman aikansa ilmiöille. Vasta myöhemmät sukupolvet pystyvät näkemään selkeästi aikaisempien sukupolvien maailmankatsomuksen vääristymät. Ihmiskunnan historia osoittaa, kuinka järjestelmän unta nukkuva ihminen voi oppia pitämään lähes mitä tahansa ympäristön olosuhteita tai käyttäytymis- ja ajatustottumuksia asioiden normaalina tilana, kun hänet on jonkun hallitsevan ideologian tai instituution keinoin onnistuttu vieroittamaan inhimillisyydestä ja reaalimaailman tosiasioista. Vai uskotko todella, että nykyinen ikuiseen kiihtyvään talouskasvuun ja kulutukseen perustuva yhteiskuntajärjestelmämme lepäisi millään tavoin kestävällä pohjalla?
Maailma on alati kiihtyvän muutoksen tilassa. Sen sijaan yhteiskuntamme perustuu yhä edelleen satoja vuosia vanhojen kankeiden ja muutoshaluttomien instituutioiden varaan. Nykypäivänä (2011) yli 75 prosenttia skandinaavinuorista jakaa sähköistä kulttuuria keskenään. Suunta on sama kaikkialla maailmassa. Syyllistyvätkö he näin tehdessään rikokseen? Vai olemmeko ehkä sittenkin vain suuren kulttuurivallankumouksen kynnyksellä?
Kun digitaalinen tiedosto kopioidaan, ei alkuperäiselle tiedostolle tapahdu mitään. Digitaalinen media mahdollistaa minkä tahansa ohjelmiston, elokuvan, kirjan tai musiikkilevyn – ylipäänsä minkä tahansa digitaalisen tiedoston – vaivattoman jakamisen kaikille ihmiselle ilman ylimääräistä vaivaa ja kustannuksia. Digitaalisen median kopiointi tapahtuu sekunnin murto-osassa, ja alkuperäinen kopio tuotteesta säilyy kopiointiprosessissa täysin vahingoittumattomana.
Nykykulttuurissamme muun muassa ruuan, lääkkeiden, musiikin, elokuvien ja ohjelmistojen yltäkylläisyyden mahdollistaminen sekä informaation vapaa levittäminen katsotaan rikolliseksi toiminnaksi. Mikä siis saa sinut vakuuttuneeksi, ettet vain ole joutunut omalle ajallesi tyypillisen kollektiivisen massahypnoosin uhriksi?
Tiedostojen vapaa kopiointi voi olla rikollista ainoastaan niukkuudesta elinvoimansa saavassa yhteiskunnassa. Mutta eikö ole vähintäänkin arveluttavaa ylläpitää yhteiskunnassa keinotekoista niukkuutta, asettaa kansalaiset keinotekoisesti toinen toisiaan vastaan ja käyttää sitten tätä ahneudesta, itsekkyydestä ja oman edun tavoittelusta syntyvää negatiivista energiaa koko yhteiskunnan käyttövoimana. Eikö siis niukkuudesta elinvoimansa saava yhteiskunta itsessään ole suurin rikos?