41. Yhteiskunta ilman niukkuutta

Kun niukkuutta tai niukkuuden uhkaa ei ole näköpiirissä, ihmiskäytös rationalisoituu välittömästi. Eiväthän ihmiset kirjastoissakaan ryntäile päätä pahkaa kirjahyllyjen välissä ahnehtien kaikkea tolkuttomasti itselleen, sillä he tietävät etteivät kirjat lopu kesken. Kirjastoissa vastaan ei myöskään kävele markkinamiehiä manipuloimassa ihmisiä ja markkinoimassa heille kirjoja, vaan jokainen saa kulkea hyllyjen välissä kaikessa rauhassa ja valita juuri sen kirjan, mikä häntä itseään aidosti kiinnostaa. Kukaan ei myöskään kanna ulos kirjoja kassitolkulla, sillä suurten kirjamäärien liikuttaminen on epämiellyttävää ja hankalaa. Kun niukkuuden tila on poistunut ja ihmiset ovat siihen tottuneet, he ottavat vain sen minkä tarvitsevat ja poistuvat sitten sulassa sovussa. Kirjastoissa kirjoilla ei ole rahallista arvoa, sillä niistä ei ole niukkuutta. Kieroutunut ihmiskäytös loppuu välittömästi sillä hetkellä, kun niukkuuden tila tai sen uhka poistuu. Siksi niukkuuden poistaminen ja yltäkylläisyyden tuottaminen on ainoa todellinen yhteiskunnallisen rauhan ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edellytys. Sen sijaan niukkuuden tila ja tuon tilan synnyttämä pelko ja ahdistus – tunnetilat joiden varaan nyky-yhteiskuntamme rakentuu – ovat omiaan kierouttamaan käytöstämme mitä erilaisimmin tavoin.

Voit mietiskellä niukkuuden ongelmaa seuraavan kerran vaikkapa sukeltaessasi. Pyrit varastoimaan keuhkosi täyteen ilmaa vain siksi, että tiedät joutuvasi veden alla tekemisiin hengitysilman niukkuuden kanssa. Tuolloin rohmuamastasi hengitysilmasta on todellista hyötyä. Mutta hengitysilman ahnehtiminen on harvinainen poikkeustila. Teet niin vain hyvin harvoin, tyypillisesti vain sukeltaessasi. Valtaosan ajasta vietät veden pinnan yläpuolella, jossa hengitysilmaa on tarjolla runsaasti. Yltäkylläisyyden tilassa sinun ei tarvitse kiinnittää hengittämiseesi mitään huomiota. Voit keskittyä kokonaan muihin asioihin. Samalla tavoin kaikkien ihmisten perustarpeet olisi mahdollista tyydyttää niin, ettei kenenkään tarvitsisi jatkuvasti kiinnittää noihin tarpeisiin mitään erityistä huomiota, saati turvautua epätoivoisiin tekoihin niiden saamiseksi. Välttämättömyyshyödykkeet voisivat olla – ja niiden pitäisi olla – yhtä helposti ihmisten saatavilla kuin hengitysilman. Tällöin rohmuaminen ja kaikki muu sen ympärille rakentunut kieroutunut kulttuuri katoaisi aivan itsestään.

Niukkuudesta elinvoimansa saavassa yhteiskunnassa ihmiset elävät jatkuvassa poikkeustilassa, järjestelmän pakottamassa ahneuden ja rohmuamisen kierteessä. Jos tahdomme luoda yhteiskuntaamme aitoa, kestävää hyvinvointia; jos tahdomme tehdä yhteiskunnastamme aidosti turvallisen, meidän on annettava niukkuuden poistua luonnollista tietä alati kehittyvän teknologian, tietotekniikan ja automaation keinoin. Meidän tulee lopettaa jatkuva järjetön yltäkylläisyyden vastustaminen.

-----------