Kun
niukkuutta tai niukkuuden uhkaa ei ole näköpiirissä, ihmiskäytös
rationalisoituu välittömästi. Eiväthän ihmiset kirjastoissakaan
ryntäile päätä pahkaa kirjahyllyjen välissä ahnehtien kaikkea
tolkuttomasti itselleen, sillä he tietävät etteivät kirjat lopu
kesken. Kirjastoissa vastaan ei myöskään kävele markkinamiehiä
manipuloimassa ihmisiä ja markkinoimassa heille kirjoja, vaan
jokainen saa kulkea hyllyjen välissä kaikessa rauhassa ja valita
juuri sen kirjan, mikä häntä itseään aidosti kiinnostaa. Kukaan
ei myöskään kanna ulos kirjoja kassitolkulla, sillä suurten
kirjamäärien liikuttaminen on epämiellyttävää ja hankalaa. Kun
niukkuuden tila on poistunut ja ihmiset ovat siihen tottuneet, he
ottavat vain sen minkä tarvitsevat ja poistuvat sitten sulassa
sovussa. Kirjastoissa kirjoilla ei ole rahallista arvoa, sillä
niistä ei ole niukkuutta. Kieroutunut ihmiskäytös loppuu
välittömästi sillä hetkellä, kun niukkuuden tila tai sen uhka
poistuu. Siksi niukkuuden poistaminen ja yltäkylläisyyden
tuottaminen on ainoa todellinen yhteiskunnallisen rauhan ja
kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edellytys. Sen sijaan niukkuuden tila
ja tuon tilan synnyttämä pelko ja ahdistus – tunnetilat joiden
varaan nyky-yhteiskuntamme rakentuu – ovat omiaan kierouttamaan
käytöstämme mitä erilaisimmin tavoin.
Voit mietiskellä niukkuuden ongelmaa seuraavan kerran vaikkapa sukeltaessasi. Pyrit varastoimaan keuhkosi täyteen ilmaa vain siksi, että tiedät joutuvasi veden alla tekemisiin hengitysilman niukkuuden kanssa. Tuolloin rohmuamastasi hengitysilmasta on todellista hyötyä. Mutta hengitysilman ahnehtiminen on harvinainen poikkeustila. Teet niin vain hyvin harvoin, tyypillisesti vain sukeltaessasi. Valtaosan ajasta vietät veden pinnan yläpuolella, jossa hengitysilmaa on tarjolla runsaasti. Yltäkylläisyyden tilassa sinun ei tarvitse kiinnittää hengittämiseesi mitään huomiota. Voit keskittyä kokonaan muihin asioihin. Samalla tavoin kaikkien ihmisten perustarpeet olisi mahdollista tyydyttää niin, ettei kenenkään tarvitsisi jatkuvasti kiinnittää noihin tarpeisiin mitään erityistä huomiota, saati turvautua epätoivoisiin tekoihin niiden saamiseksi. Välttämättömyyshyödykkeet voisivat olla – ja niiden pitäisi olla – yhtä helposti ihmisten saatavilla kuin hengitysilman. Tällöin rohmuaminen ja kaikki muu sen ympärille rakentunut kieroutunut kulttuuri katoaisi aivan itsestään.
Voit mietiskellä niukkuuden ongelmaa seuraavan kerran vaikkapa sukeltaessasi. Pyrit varastoimaan keuhkosi täyteen ilmaa vain siksi, että tiedät joutuvasi veden alla tekemisiin hengitysilman niukkuuden kanssa. Tuolloin rohmuamastasi hengitysilmasta on todellista hyötyä. Mutta hengitysilman ahnehtiminen on harvinainen poikkeustila. Teet niin vain hyvin harvoin, tyypillisesti vain sukeltaessasi. Valtaosan ajasta vietät veden pinnan yläpuolella, jossa hengitysilmaa on tarjolla runsaasti. Yltäkylläisyyden tilassa sinun ei tarvitse kiinnittää hengittämiseesi mitään huomiota. Voit keskittyä kokonaan muihin asioihin. Samalla tavoin kaikkien ihmisten perustarpeet olisi mahdollista tyydyttää niin, ettei kenenkään tarvitsisi jatkuvasti kiinnittää noihin tarpeisiin mitään erityistä huomiota, saati turvautua epätoivoisiin tekoihin niiden saamiseksi. Välttämättömyyshyödykkeet voisivat olla – ja niiden pitäisi olla – yhtä helposti ihmisten saatavilla kuin hengitysilman. Tällöin rohmuaminen ja kaikki muu sen ympärille rakentunut kieroutunut kulttuuri katoaisi aivan itsestään.
Niukkuudesta elinvoimansa saavassa yhteiskunnassa ihmiset elävät jatkuvassa poikkeustilassa, järjestelmän pakottamassa ahneuden ja rohmuamisen kierteessä. Jos tahdomme luoda yhteiskuntaamme aitoa, kestävää hyvinvointia; jos tahdomme tehdä yhteiskunnastamme aidosti turvallisen, meidän on annettava niukkuuden poistua luonnollisia teitään alati kehittyvän teknologian, tietotekniikan ja automaation keinoin. Meidän tulee lopettaa jatkuva järjetön yltäkylläisyyden vastustaminen.