lauantai 17. joulukuuta 2011

37. Institutionalisoituneet hyväntekeväisyysjärjestöt

Korkeasta elintasosta ja törsäilevästä elämäntavasta syyllisyyttä poteva nykyajan ihminen saattaa lahjoittaa rahojaan ilmastonmuutosta, luonnon tuhoutumista tai ihmisoikeusloukkauksia vastaan taisteleville järjestöille ja tuntea sitä kautta hieman vähemmän syyllisyyttä omasta hyvinvoinnistaan.

Vaikka hyväntekeväisyysjärjestöt tekevätkin paljon arvokasta työtä, eivät ne kuitenkaan kykene tarjoamaan minkäänlaista kokonaisvaltaista ratkaisua järjestelmätason perusongelmaan. Sen sijaan, että ongelma pyrittäisiin paikantamaan ja korjaamaan, kaikki toiminta keskittyy vain ongelman aiheuttamien seurauksien hoitoon. Niin kauan kuin hyväntekeväisyysjärjestöt eivät tiedosta planeetan resurssienhallintajärjestelmässä itsessään piileviä mekanismeja ongelmien perimmäiseksi aiheuttajaksi jää niiltä itse sairaus hoitamatta ja kaikki energia kuluu pelkkien sairauden – syöpäkasvaimen älykkyyden – oireiden hoitoon.

Sairauden syy piilee rahassa itsessään. Rahajärjestelmään sopeutuminen sairastuttaa ennen pitkään myös hyväntekeväisyysjärjestön itsensäkin. Sairastuminen tapahtuu hyvin salakavalasti. Niin käy väistämättä kaikille rahaa käsitteleville ja kasvuun pyrkiville hyväntekeväisyysjärjestöille, elleivät he sitä ennen ole tulleet täysin tietoisiksi rahan mekanismeista.

Rahajärjestelmän sisällä toimivat hyväntekeväisyysjärjestöt tarvitsevat lahjoituksia tekeviä hyväntekijöitä – toisin sanoen rahaa. Mitä suuremmaksi nämä järjestöt kasvavat, sitä enemmän ihmisiä ne palkkaavat ja sitä tärkeämmäksi oman aseman ylläpitäminen niille muodostuu. Niinpä maailman epäoikeudenmukaisuus tuotteistetaan. Sitä mainostetaan ja sillä markkinoidaan. Tehdään kohderyhmäanalyysejä ja markkinointitutkimuksia. Palkataan projektipäälliköitä ja kontrollereita. Laaditaan meno- ja tuloarvioita, neuvotellaan rahoituksesta ja solmitaan kontakteja liikemiehiin ja poliitikkoihin.

Ennemmin tai myöhemmin mikä tahansa vilpittömästä tarkoitusperästä alkunsa saanut ihmisoikeus-, eläinoikeus- tai ympäristöliike muuttuu täysipäiväiseksi liiketoiminnaksi – liiketoiminnaksi, joka paradoksaalisesti saa kaiken elinvoimansa ympäristön, eläinten ja ihmisten kärsimyksistä.

Hyväntekeväisyysjärjestöjen institutionalisoituessa niiden pyrkimykset kohti vallitsevien olosuhteiden muutosta muuttuvat vaivihkaa vallitsevia olosuhteita ylläpitäviksi. Jos ongelma katoaisi, katoaisi myös liiketoiminta ja kaikki tuon liiketoiminnan varaan rakennetut työpaikat ja hyvinvointi. Niinpä kaikki rahajärjestelmän sisälle syntyneet organisaatiot – perustuivatpa ne kuinka kauniille ideoille tahansa – ovat aina lopulta pakotettuja korruptoitumaan pysyäkseen elossa. Rahajärjestelmä on peli, joka pakottaa kaikki peliin osallistujat yhdenmukaiseen, ongelmista elinvoimansa saavaan noidankehään. Idealisti toisensa jälkeen korruptoituu ja joutuu markkinatalouden rattaiden runtelemaksi. Markkinoiden negatiivinen energiapyörre imee mukaansa ennen pitkää jokaisen rahaa käyttävän ja rahan mekanismeille alistuvan yhteiskunnan toimijan.
Kyse ei siis ole niinkään kieroutuneista ihmisyksilöistä kuin ongelmien varaan rakentuneesta ja ongelmista hyötyvästä järjestelmästä. Rahajärjestelmä muodostaa yhteiskuntamme perustan ja määrää sen pelisäännöt, korruptoiden samalla kaikki sen varaan rakennetut instituutiot ja organisaatiot. Niin kauan kuin ympäristö- tai ihmisoikeusjärjestöt kieltäytyvät näkemästä tätä tosiasiaa, ovat ne myös itse osa samaa kieroutunutta järjestelmää eivätkä voi koskaan saavuttaa toimillaan pysyvää käännettä kohti parempaa maailmaa.

Rahajärjestelmässä toimivalla organisaatiolla voi olla erilaisia ideologioita, mutta lopulta vain yksi jumala. Paradoksaalista kyllä, myös tässä ajassa toimiva kirkko on pakotettu palvelemaan ensisijaisesti rahaa ja vasta sitten kristinuskon periaatteita. Nykyinen raha- ja talousjärjestelmämme ei ole kirkon vika. Mutta se, ettei kirkko itse tuo väsymättä tätä rahaan liittyvää kaksinaismoralismia esiin vaan pyrkii kaikin tavoin sopeutumaan siihen ja jopa hyötymään siitä, on merkki täydellisestä tiedostamattomuudesta.