38. Hylkäämällä kulttuurisi huolehdit itsestäsi

Pelkkä työpakon ongelma ja siitä valittaminen jäisi vain pelkäksi humanistiseksi viisasteluksi, ellei yhteiskuntiemme perustana lepäävä täystyöllisyyden ihanne alkaisi käydä olemassaolomme kannalta niin äärimmäisen vaaralliseksi. Teknologian synnyttämä lisääntynyt vapaa-aika on ihmiskunnan siunaus. Ainoastaan täystyöllisyyteen pyrkivien instituutioiden käsissä se vääristyy yhteiskunnalliseksi ongelmaksi.

Todellisuudessa työttömyys ei ole ongelma, eikä työttömyys ole synonyymi sanoille ”toimettomuus”, ”masentuneisuus” tai ”syrjäytyminen”. Se, että tylsistymme, alkoholisoidumme ja ahdistumme työttöminä, johtuu pääasiassa siitä, että juuri niin meidän tässä yhteiskunnassa toivotaankin tekevän. Se kaikki on ohjelmoitu syvälle kulttuuriimme.

Peilaamme itseämme jatkuvasti ympäristöömme sekä tietoisella että tiedostamattomalla tasolla ja arvotamme itseämme sen mukaan, mitä ympärillämme näemme. Jos työttömyys olisi nykykulttuurissamme arvostettua – kuten se antiikin aikoina oli – pitäisi se sisällään täysin erilaisen merkityssisällön. Antiikin aikoihin työttömyys merkitsisi vapautta ja mahdollisuutta itsensä toteuttamiseen. Sen sijaan että masentuisimme ja tylsistyisimme työttöminä, voisimme aivan yhtä hyvin pyrkiä kaikin tavoin kohti laajempaa sivistystä, korkeampaa tietoisuutta ja suurempaa aktiivisuutta. Voisimme ruokkia aivojamme matematiikan, filosofian ja luonnontieteiden ravinnolla. Emme kuitenkaan tee niin, koska tällainen käytös ei ole sopivaa kulttuurissamme. Työttömien ihmisten ei sovi olla innostuneita elämästä. Masentumalla, ahdistumalla ja alkoholisoitumalla työtön täyttää yhteisönsä odotukset ja pitää siten omalta osaltaan sairasta järjestelmää pystyssä.

Kulttuurisi ei ole ystäväsi. Se, että tunnet pakonomaista tarvetta miellyttää sairaan yhteiskunnan sairasta kulttuuria, tekee ainoastaan sinut itsesi sairaaksi. Irrottautumalla kulttuuristasi henkisesti lasket harteiltasi valtavan taakan. Omavireisesti ajattelevan ihmisen ei tarvitse täyttää kieroutuneen kulttuurinsa odotuksia. Omavireisesti ajattelevan ihmisen ei työttömäksi jäätyään tarvitse tarttua pulloon saati masentua. Sen sijaan hän voi käyttää kaiken lisääntyneen vapaa-aikansa itsensä toteuttamiseen ja itsestään huolehtimiseen.

Työttömyys ei ole todellinen yhteiskunnallinen ongelma. Todellinen ongelmamme on niukkuuden ja täystyöllisyyden sekä pelon ja pakon varaan rakentunut yhteiskuntamme, joka kierouttaa kulttuurimme eikä voi sallia teknologian mahdollistaman vapaa-ajan, hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden leviävän kaikkien ihmisten hyödyksi.

---------