Perinteinen
älykkyystesti mittaa – ja nykyinen kulttuurimme arvostaa –
loogista päättely- ja uudenomaksumiskykyä, mutta se ei millään
tavoin mittaa ajattelun kypsyyttä eli sitä, millä tavoin tuo
älykkyys linkittyy kestäviin arvoihin ja kestävään
hyvinvointiin. Pelkkä raaka äly ilman ajattelun kypsyyttä on
omiaan johtamaan kehityksen harhapoluille. Toisaalta pelkkä
ajattelun kypsyys ilman aivojen tehokasta prosessointikykyä jättää
kehityksen polkemaan paikoilleen. Vasta kun aivojen prosessointivoima
yhdistyy ajattelun kypsyyteen – vasta silloin voimme puhua
todellisesta älykkyydestä. Todellinen älykkyys on elämää
ylläpitävää tasapainon ja harmonian älykkyyttä.
Täydellisimmässä muodossaan voimme havaita tuon älykkyyden
luonnon toiminnassa.
Oma
elimistömme muodostaa monin tavoin samankaltaisen suljetun ja
rajallisen ekosysteemin kuin oma planeettammekin. Miten elimistömme
miljardit solut ja niiden muodostamat elimet ovat järjestäneet oman
resurssienhallintansa? Onko elinten välillä käynnissä jatkuva
taistelu rajallisista resursseista? Perustuuko elinten ja edelleen
solujen välinen keskinäinen vuorovaikutus kilpailun, yksilön
hyödyn maksimoinnin ja ikuisen hallitsemattoman kasvun
periaatteille? Kuinka kauan uskoisit elimistön pysyvän
toimintakykyisenä, jos kaikki sen osat noudattaisivat tasapainon ja
harmonian älykkyyden sijaan taloustieteellistä älykkyyttä? Tuskin
kovinkaan kauan. Mikään elimistön osa ei pyri ikuiseen kasvuun,
saati rohmuamaan itselleen alati suurempaa osaa yhteisistä
resursseista. Kaikki elimistön osat tiedostavat tarvitsevansa
tasapuolisesti toinen toisiaan. Toisin kuin taloustieteellinen
älykkyys, tasapainon ja harmonian älykkyys tukee ja ylläpitää
elämää. Niinpä tämä älykkyys on lopulta ainoa realistinen
lähtökohta myös aidosti kestävälle planetaariselle
resurssienhallinnalle. Näin
ollen kysymys kuuluu: kuinka mukautua tasapainoiseksi osaksi jo
olemassa olevaa luonnollista ekosysteemiä kaiken
luonnontieteellisen- ja teknologisen ymmärryksemme pohjalta.
Monet kuitenkin uskovat rahan ja talouskasvun olevan kiinteä osa ihmisyyttä
– että rahataloutemme ja sitä kautta myös yhteiskuntamme ja
kulttuurimme palkitsemat arvot, kuten ahneus, itsekkyys ja sokea
omaneduntavoittelu, ovat elintärkeä osa yhteiskunnan toimintaa ja
palkitsemisen arvoisia piirteitä. Tämä on kuitenkin totta vain
syöpäkasvaimen älykkyyden puitteissa.
Vasta
kun nykyinen perustarpeiden niukkuudesta elinvoimansa saava
kulttuurimme on väistynyt nykytieteen ja teknologian mahdollistaman
runsauden ja hyvinvoinnin tieltä; vasta kun ihmisten ei tarvitse
enää jatkuvasti myydä itseään ja taistella toisiaan vastaan vain
saadakseen rahaa pysytelläkseen hengissä – vasta silloin voivat
ihmisen tarvehierarkian korkeammat tarpeet astua esiin. Pelon ja
pakon sijaan ihmiset tekevät työtään tiedonnälkänsä,
uteliaisuutensa ja sisäisen tyydytyksensä ohjaamina. Ahneus,
itsekkyys ja omaneduntavoittelu eivät ole kiinteä osa ihmistä tai
ihmisyyttä. Ne ovat kiinteä osa vain tätä nykyistä primitiivistä
kulttuuriamme, johon olemme valitettavan hyvin sopeutuneet.
Tiede on
osoittanut, että ihmislapsi on synnynnäisesti empaattinen ja
auttavainen, että ihmiseen on sisäänrakennettu synnynnäinen
myötäelämisen kyky ja reiluudentunne, että hän pyrkii
luontaisesti suosimaan kauneutta, tasapainoa ja harmoniaa
epätasapainon, sekasorron ja kaaoksen sijaan. Kaikki tarvittava on
siis ihmisessä jo luontaisesti. Myös kaikki muutokseen tarvittava
tiede ja teknologia ovat jo olemassa. Ainoa mitä enää tarvitaan on
muutos ihmisten tietoisuudessa.
Lapsi
sopeutuu aina osaksi ympärillään vallitsevaa kulttuuria, olipa tuo
kulttuuri mikä hyvänsä. Niinpä kieroutuneeseen kulttuuriin
syntyneestä ja kieroutuneessa kulttuurissa kasvaneesta lapsesta
tulee aina myös itsestään kieroutuneen kulttuurin edustaja,
ylläpitäjä ja suojelija – ainakin siihen saakka, kunnes hän
tulee tietoiseksi oman kulttuurinsa kieroutuneisuudesta ja kykenee
purkamaan oman ohjelmointinsa. Kieroutunut kulttuuri pystyy
hallitsemaan ihmistä vain sillä edellytyksellä, että sen
kieroutuneisuus pysyy ihmiseltä itseltään salassa.
Tiedostamattomat tavat ja tottumukset voivat pysyä hallitsevina vain
niin kauan kuin ne pysyvät tietoisuuden kynnyksen alapuolella eikä
ihminen täysin oivalla niiden mekanismeja. Sillä hetkellä, kun
tiedostamaton käytös saatetaan tietoisen tajunnan valoon – kun
sen olemuksen syyt, rakenteet ja vaikutukset tietoisesti ymmärretään
– sillä hetkellä sen taika katoaa ja vapautumisprosessi voi
alkaa. Ohjelmointi voidaan purkaa vasta, kun ohjelmointi on
tiedostettu.
On
syntymässä kokonaan uusi tietoisuus – entistä selkeämpi ja
kokonaisvaltaisempi ymmärrys yhteiskunnasta ja sen mekanismeista,
sekä omasta roolistamme niiden osana. Yhä useammalle ihmiselle on
selviämässä, että jollei se, mitä nyt kutsumme rahaksi,
taloudeksi ja politiikaksi, pysty huolehtimaan rajallisen
planeettamme älykkäästä, kestävästä ja tasapainoisesta
resurssienhallinnasta tasapuolisesti kaikkien ihmisten hyväksi,
tulee se, mitä kutsumme yhteiskuntaevoluutioksi, hävittämään
tieltään rahan, talouden ja politiikan ja korvaamaan sen kokonaan
uudenlaisella resurssienhallinnan älykkyydellä. Alamme vihdoin
herätä vuosituhantisesta tiedostamattomuuden unestamme. Emmehän
tietoisesti valitsisi resurssienhallintajärjestelmämme esikuvaksi
syöpäkasvaimen älykkyyttä ja siitä seuraavaa kaaosta, kärsimystä
ja kasvavia ongelmia, jos todella tietäisimme mitä olemme
tekemässä.